(Pääsiäissaarelaisten kieli ja kulttuuri on tyypillisesti polynesialainen. Silloin metsäiselle saarelle syntyi pian mm. maanviljelyllä, metsästyksellä ja kalastuksella elävä päällikkövaltainen kulttuuri. Saari oli jaettu runsaan kymmenen klaaninpäällikön kesken. Päälliköt esiintyivät tavalliselle kansalle jumalan jälkeläisinä ja asuivat rannassa parhailla mailla. Päälliköillä lienee ollut jonkinlainen sopimusjärjestelmä, joka mahdollisti valtavien moaiksi sanottujen patsaiden rakennuttamisen eri puolilta saarta saaduista kivistä. Patsaat lepäsivät ahujen, suurten alustojen päällä. Ahut olivat alkujaan hautojen lähellä olevia temppelimäisiä keskuksia. )

Pääsiäissaarelta ei ole tehty löytöjä joista voisi päätellä, että siellä olisi milloinkaan ollut tarpeeksi puuta liukurullien rakennusaineeksi. Siis valtavien kivipäiden kuljettaminenkin sijoituspaikoilleen on täysi mysteeri. Kaiken lisäksi osa jättimäisistä, taivaalle tuijottavista kivipäistä on työstetty kivilaadusta, jota saarella ei ole tutkimusten mukaan koskaan ollut olemassakaan?

(Noin 1650 mennessä metsät oli pääosin hakattu pois ja eroosio valtasi maan. Tuli nälänhätä ja ihmissyöntiä. Niinpä pappisvaltainen järjestelmä romahti, ja patsaita ei enää pystytetty. Soturieliitti kaappasi vallan, ja klaanit sotivat keskenään. Uusi uskonto nousi. Eurooppalaiset löysivät saaren vasta 1722.)

Tutkimukset eivät ole pystyneet löytämään jälkeäkään aikaisemmista puista ja kivilaaduista loppuunkulutuksen ja eroosion vuoksi. On aikaisemmin ollut eurooppalaisille käsittämätöntä, miten tuo kulttuuri on tehnyt moisia patsaita, koska jälkiä aikaisemmasta, kehittyneemmästä kulttuurista ei ole jäänyt eikä loppuunkulutusteorioita ole osattu rakentaa.

"Pääsiaissaaren kohdallahan on ilmeisesti jo selvitetty ko. arvoitus joka loppujen lopuksi johtui varsin teknisen sivilisaation (ei toki mitään sähkötekniikkaa tms.) tuhoutumisesta liiallisen resurssien kuluttamisen kautta..."

Ne patsaat ovat KONKREETTINEN VAROITUS meille, nykypäivänä. Mutta emme suostu huomaamaan.