Albrand seisoi ilotalonsa kuistilla ja paukutteli henkseleitään sikaria poltellen. Väkeä tallusteli vilkasta kylänraittia pitkin. Perintörahoilla oli Albrand pystyttänyt tämän bordellin, joka alkoi vaatimattomasti mutta menestyi kuin kulovalkea. Yksi tärkeimpiä valtteja oli, ettei Iloisessa Huorassa tunnettu rasismia: siellä myytiin viinaa intiaaneille.

-Tervetuloa viihtymään, huikkasi Albrand joskus kuistilta ohikulkijoille hattuaan nostellen ja sai rouvashenkilöt punastumaan. Aboa oli solmukohta ja ihmisiä joka puolelta Eurooppaa kulki Iloisen Huoran räikeän julkisivun ohi. Usein kuistilla oli myös posetiivari veivaamassa iloista pimpelipom-musiikkia vieraita kiehtomaan ja houkuttelemaan. Posetiivari oli yönmusta neekeri jonka ei sallittu talvellakaan pitää yllänsä muuta kuin nahkaista lannevaatetta. Nyt hän oli vuorotteluvapaalla.

Albrand poltti sikarinsa loppuun ja palasi sisätiloihin. Lattialla oli vähän kuivunutta verta ja muita jätöksiä mutta siivooja kävisi aamulla. -Ai terve Albrand! Yksi viski! sanoi Albrand ja loikkasi itse tiskin yli juomanlaskijaksi. -Hei Albrand, se tavallinen? Saamasi pitää, myhäili Albrand ja kaatoi itselleen aimo lasillisen Lossiemouthia. -Pistetäänkö piikkiin? -Haista home! Jakomielitautinen esitys miellytti Albrandia ja hän katseli itseään peilistä koko näytöksen ajan.

-Onko antoisa keskustelu? halusi takahuoneesta Albrandin vanaveteen purjehtinut kuohkea intiaanivosu tietää.

-Minulla on aina hyvää juttuseuraa, vastasi Albrand Lilythille whiskyään siemaillen. -Ja aikaa on aina hyvälle keskustelulle! lisäsi Albrand vielä, vetäisi holsterista Remington 1875 Single Action Armyn ja ampui seinäkellon säpäleiksi. Lilythin sulkakaan ei värähtänyt, ilmeestä puhumattakaan. Sen sijaan hän poimi tottuneesti seinäkellon säpäleet, lajitteli ne romurautakierrätykseen ja meni kellosepälle tekemään tilausta uudesta kellosta. Pakkomielteet ovat pakkomielteitä.

Sillä aikaa Tavastia-Aboa-reitin postivaunut pysähtyivät suoraan saluunan eteen ja ulos astui tuimakasvoinen Orson Flynn kädessään ruumisarkun kokoinen matkalaukku ja toisessa kädessään puoliksi juotu rommipullo.