Eino Leino järkytti shamaaniystäväänsä Albrandia kertomalla, miten hän nauttii viinansa. Hän otti toisen posken täyteen spriitä ja kaatoi toiseen poskeen piimää. Sitten hän purskautteli cock-tailin sopivaksi suussaan ja nielaisi. Runoilijan kohdalla liikkui huhuja myös muiden päihteiden, kuten morfiinin tai kokaiinin, ajoittaisesta käytöstä. Leino oli helppohintainen helkyttelijä, pinnallinen runoilija, joka julkaisi liian kevyesti. Hän todellakin julkaisi tiuhaan tahtiin ja kehui, että hänellä oli ruhtinaalliset tulot, mutta suuriruhtinaalliset menot. Leinon viimeiset vuodet olivat ankeita. Hän ajelehti rappeutuneena ilman omaisuutta tai vakituista asuinpaikkaa tuttaviensa nurkissa ja lepokodeissa. Elosteleva nuorimies sai syfilistartunnan jo parikymppisenä. Sama sairaus todettiin myös Leinon morsiamessa, mikä johti skandaaliin ja kihlauksen purkautumiseen. Tauti uusiutui Leinon runsaan päihteidenkäytön ja repaleisen elämän vuoksi. Leinoon iski lopulta syfilisperäinen vatsasairaus. Hän sai voimakkaita paskahalvauksia ja ruttokuumeen, jotka tekivät kansallisrunoilijasta lopun vuonna 1946 vain 27-vuotiaana.