31.02.2013 Orson Flynn katsoi kompassiaan ja uskoi olevansa pahan kerran eksyksissä. Koska hän kuitenkin tiesi olevansa erehtymätön, viskasi hän pian kompassinsa säpäleiksi päin kookospalmua, joka oli hyvin ilmeisesti väärässä paikassa, koska nyt oltiin Orson Flynnin suunnistustaidon mukaan Kaukasian rajalla eikä siellä suinkaan kasva kookospalmuja. "Perkele, nyt valtaan Kaukasian!" tuumasi Orson, nosti housujaan ja marssi kohti Ulan Batoria. Pian hän kohtasi tienviitan jossa luki: Fuengirola. Koska Orson Flynn uskoi kohtaloon ja oli sielultaan huoleton poika, jatkoi hän viitan osoittamaan suuntaan kreivitär Regina von Stierlitzin lahjoittaman konvehtirasian sisältöä mussutellen.

Fuengirolan pahamaineisesta turistikapakasta nimeltä Hijos del perros Orson sai tietoja pian matkaan lähtevästä kuumailmapallosta, jonka reitti vastasi hänen tarkoitusperiään. Juotuaan kuusi pulloa armanjakkia hän hoiperteli belgialaisen sutenöörin kanssa kohti tätä vaatimatonta ilmalaivaa. Matkasta hän ei myöhemmin muistanut mitään, mutta heräsi Alpeilta havahtuen julmasti todellisuuteen. Kuumailmapallo oli ankkuroinut itsensä kiinni vuorenhuippuun. Tiedusteltuaan kapteenilta missä pirussa hänen housunsa olivat ja haukuttuaan perämiestä lentokalaksi Orson päätettiin jättää turhana painolastina Alppien huipulle pärjäämään miten taisi. Reppuun hänelle pakattiin kuitenkin paketti hapankorppuja, jakinmaitoa sekä säilykemerinorsua. Armo kävi oikeudesta, ja mainittakoon että olihan kuumailmapallon miehistö saanut matkan hinnasta ruhtinaallisen etumaksun.

Kukaan ei tiedä miten Orson Flynn tarkalleen menetteli laskeutuessaan alpeilta eikä hän välitä siitä puhua, mutta tiedetään että hänen seuranaan oli silloin ihmismäinen lumiapina, yeti, joka osasi sanoa ainoastaan "Anna hapankorppu!", "tule reppuselkään", "lasketaan mäkeä" ja "kakkahätä". Säilykemerinorsu oli syöty viimeistä kärsää myöteen. Resuisena ja rähjääntyneenä hänet otettiin vastaan Cernissä. Yeti palasi vikkelästi kotikonnuilleen. Orsonin kansainväliset suurhenkilöpaperit takasivat hänelle konsulikyydin helikopterilla Forssaan., sen jälkeen kun hän oli nälissään syönyt 34 porsaankyljystä, juonut kymmenen litraa simaa ja levännyt.

Forssassa Orson oli masentua mutta päätti sitten takavarikoida postivankkurit päästäkseen vihdoin Tavastian kautta pikayhteyttä määränpäähänsä, jota hän oli tavoitellut kaikkien näiden värikkäiden vaiheiden läpi. Postivankkureita ei kukaan epäilisi ja hänen tulonsa olisi laskelmoitu yllätys. Perillä Aboassa hän yhyttäisi viimein hirttämättömän Albrandin ja lukisi tälle toden totta lakia. Silmät kiiluen Orson Flynn joi rommia, taittoi matkaa ja hoputti hevoskuskia. Albrand saisi vielä maksaa tästä kaikesta!

Ensi jaksossa Jalmari Grandi kunnostautuu.