Tänään vietettiin Ylioppilaskylässä korttelijuhlaa. Homman pieraisivat käyntiin itse Kiki ja Molo-duo(en minä muista oikeaa nimeä). Semmoisia lasten viihdyttäjiä, jotka tulivat muuten taannoin ulos kaapista yhdessä. Ehdin nähdä kun ne ajoivat autolla pois rooliasut yllään. Ratissa oli tietysti se pörröisempi osapuoli, kumpi se sitten onkaan. Oli varmaan jo kiire mattoa nuolemaan jäh jäh! Sitten oli jotain laimeahkoa poikabändiräppäystä ponnettomilla puhallinsoittimilla ja neo-naiiveilla lyriikoilla, joita tällainen vanhus ei omaksu. Sitten paikalle ilmestyi grand pärrä choir! Heillä oli valitettavan alhainen esiintymiskunto, oliko 3 laulua ja sitten pois? Mikä keikka se sellainen on? Jos joku tahoa haluaa sut pois 3 laulun jälkeen niin kyllä sitten pitää jatkaa väkisin viimeiseen veripisaraan vaikka mikä olisi! Varsinkin kun esiinnytään a cappella, joten kukaan ei voi vaan vetää piuhoja irti, tai se ei paljoa auta! Auttaa vaan, jos kannetaan pois lavalta, vimmatusti purren ja potkien! Siinä olisi ollut hienoa draamaa... tykkäsin kyllä noistakin versioinneista, lähes liikutuin, ehkä enemmän olisi ollut liikaa herkistyneelle sielulleni.

Kävin välillä mm. syömässä savulohipatonkia ja metsiköissä sekoilemassa(vain 3 keltahaperoa). Ostin myös kylppäriin isomman lampun palaneen tilalle ja sain Miss Klosen herkullisia babecue-maistiaisia supermarketin avajaisista. Cock Block Partyn kirpputorilta taas ostin joltain pitkältä amatsoninaiselta eurolla kirjatelineen, josta tulikin levyteline. Pikkuisen verryttelin ulkokuntolaitteilla ja paljon tuli käveltyä tänäänkin tuon metsähiippailun myötä. Sitten kylpylähotellin takana tuli vastaan Michael Monroe akkoineen - siellä oltiin totisesti vain me 3, älkää kysykö miksi MINÄ olin siellä. Miksi HE sitten olivat siellä? Tilanteen lauettua söin jäätelön ja menin kirkkoon, jossa audiovisuaalisen elämyksen tarjosi ilmeisesti itse Jeesus joka veti robottitanssia ja aerobicia teknomusiikin ja diskovalojen tahtiin.

Pakenin melko pian ulos moisesta todellisuudesta ja siirryin sieltä taas kentälle ja lavalle - eikun siis lavan luo, seuraamaan kelpo Viper Arsea pitkästä aikaa. Nyt siellä oli jo aidatkin esiintyjien edessä, toisin kuin päivällä. Se loi mielessäni tunnelmaa, nyt tarvitaan jo aidat... olivatkohan itse rakentaneet ne? Soundcheck vei aikansa - nämähän kun ovat tarkkoja asioista rhöm, mutta kelpo mätkettä sieltä taas tuli. Hienoa kuulla ja tuntea munissaan taas ulkoilmassa kunnon jytkettä eikä aina kuunnella sitä akustista himmailua, vaikka on sekin joskus kivaa. Soffekin tuli siinä ikään kuin ohimennen paljastaneeksi rumpalin - huom. miesrumpalin, soittavan juuri viimeisen keikkansa elikkä julisti hänet edesmenneeksi bändinjäseneksi. Melkoista draamaa! Lisäksi Sohvi oli tehnyt uuden kappaleen tinderöinnistä? jonka kuulimme lopuksi. Meinasin jo ostaa heidän levyn uudelleen, olenhan hukannut omani muuton yhteydessä, ja kysyä uuden rumpalin etsinnöistä, mutta tulin järkiini. Toivottavasti ilmestyy joku turkulainen tai laitelalainen tai hätätapauksessa tamperelainen tai jopa raumalainen nainen? Tulevaisuus muuttui mielenkiintoiseksi! Ehkä kohta tulee taas pidempiäkin bändi-iltoja jossakin sopivan rouheassa baarissa tuolla jossain, ehkä sopivien ystäväbändien kera...

Joku paikanpäällinen kuvaili muuten tapahtumaa mielenkiintoiseksi harmaaksi alueeksi, elikkä ei saa juoda omia vaikka ei ole anniskeluakaan, sellainen versio harmaasta alueesta että kaikki pois... elikkä joku väkisin päihteetön tapahtuma taas. Porukka komennettiin parinkymmenen metrin päähän nurtsille juomaan tölkkejään, mikä tod. näk. osaltaan aiheutti melkoisen harvan yleisön ja latisti tunnelmaa. Sama se mulle tosin, olin vesiselvänä. Paitsi että välillä(noh, Viper Arsen aikana) olisi ollut oikein mukavaa nähdä enemmän eloa ja peräti riehumista, olivat tyypit sitten soosissa ja tölkki kädessä tai eivät, ketä se siinä tilanteessa häiritsee jos nyt eivät yrjöä sun päälle, tappele, sinkoile liiallisesti ihan joka suuntaan tms.