Aivan helkutin pitkän ja vangitsevan tuntuinen uni. Ei tämmöistä ole varmaan ollut koskaan, tai ainakaan pitkään aikaan, niin että muistaisi mitään. Alan olla jo tässä maailmassa. Pakko kirjata ylös, olen edelleen sekavassa mielentilassa joten teksti sen mukaista. Karhu kanssani(kunpa oliskin huurteinen), bear with me.
Ensin(?) olen jossain satunnaistöissä, hanttihommissa, siivoomassa kai, veroviraston tapaisessa monikerroksisen rakennuksen keskikorkeuksilla. Sitten tuntuu että ehkä menetän tajuntani ja siirryn jonnekin muualle. Tätä en muista enää melkein lainkaan.

Saan kuitenkin tietooni että joltain Ruotsin vanhemmalta prinssiltä, ikään kuin se joku silloin kun se vielä eli, prins Oscar, tai ehkä se on sittenkin vähän kuin joku Ruotsin prinssi Charles, niin siltä siis on udeltu jonkun hämärän tyypin toimesta ovatko kruununprinssit Philip ja Andrew kastettu kristillisesti vai jotenkin kryfisesti Saatanaan viitaten(mitä vittua). Tässä on joku vapaamuurari/salaliitto vivahde koko hommassa, ja tiedän että tää tulee olemaan vähän niinkun koko jutun juoni ja tapahtumien taustalla.
Valitettavasti tässä vaiheessa oli jotain pitkiä vaiheita ja passageja, jotka on jo täysin haihtuneet, kun toi kliimaksikohta myöhemmin oli niin voimakas...

Ollaan jossain supermarketissa, varmaankin Kupittaan Citymarketissa, naisystäväni selittää jostain banaaneista tms ostettavista asioista. Käyn jossain hakemassa jotain omaa, palaan hevi-osastolle, se taas selittää turhan seikkaperäisesti jotain ja aivan tapojeni vastaisesti suorastaan ärähdän jotain takaisin ja ilmeisen stressaantuneena kaikesta outoudesta huudahdan ilmoille jonkun kirosanan vielä ja kun kävelen vihaisena pois olen jyrätä jonkun penskakolmikon. Nainenkin huomaa että nyt ei kaikki ole ihan OK eikä suutu takaisin. Paluumatkabussissa kyselee vaan, ehkä kyseli jo messengerin välityksellä ennen kun oltiin siellä vielä molemmat, Ruotsin kruununprinssien nimiä. Osaan vastata että Andrew ja Philip... paluumatkabussi on epänormaalisti jossain halvatun parkkiluolassa, mitä Kupittaalla ei kyllä edes todellakaan ole. Bussissa on vain naisystävä ja minä ja se menee ihan outoa reittiä... ikkunat ovatkin tummennetut... menemme ramppia/käytävää pitkin kohti jotain avarampaa onkaloa, jossa ovat lähtötunnelmissa ja menossa koko hemmetin Ruotsin kuninkaallinen perhe!  Se vanhempi kruununprinssi ja/tai Kalle Kustaa ja koko se poppoo, mutta jotenkin sotkettuna, ja Philip ja Andrew ovat ehkä mukana. Lähestymme, ja jotenkin tiedän että nyt tapahtuu jotain, ja kohta valutaan sellaiseen hetkeen että jotenkin rituaalisesti tai osoittaakseen olevansa hommassa mukana tai joka tapauksessa tarkoituksenmukaisesti piru vie tämä modifioitu Madeleine(pif-nikin ainesta!) TELOITTAA mut käsiaseellaan. Sinne meni, järkytys maximus. Eihän tässä vielä kaikki, vaan pätkähdän heti naisystävän kuvakulmaan ja Madde teloittaa myös hänet/mut. Jaha. Öö. Että mitäs ny? Game over?

Sitten tunnelma muuttuu sellaiseksi GOTCHA-tyyppiseksi ja "herään" unen aikaisemmasta vaiheesta, sinne siivoushommista tai jostain jonkun firman tiloista korkeammasta kerroksesta, jossa mulle on tehty ilmeisesti joku viimeisen työpäivän källi hieman rajummasta päästä, eli huumattu ja jätetty lojumaan lattialle. Jotenkin jollain tulevaisuuden ohjelmoidulla huumeella tai millälie mikrochipillä laitettu tällainen uni pyörimään mun päähän, sama temppu tehty aikaisemmin muille, jotenkin tiedän sen. Tunnelma vähän kuin vain olisi sammunut outoon paikkaan teininä ja heräisi ihmetellen, mutta nyt on oikeastaan vähän enemmän kykyä arvata tilanne, joka ei kaikesta huolimatta ole ihan hyvä. Laskeudun kerroksen ja kai siellä joku minihälytys rupesi soimaan, kun vajaa miehitys keskellä yötä sitä joutui värkkäämään pois. Tämä työvuoro ei ole tietoinen mitä on tapahtunut mutta ihan rutiinihommana silti hoitelee asiaa. Vähän siellä joudun työlääntymään että joo juu ei hätää kaikki OK hyvä että saatte pois tän ettei tule sen kummempaa suurhälytystä ikäänkun, vaikka vielä on joku piilevä epäilys ettei tämä ole vielä tässä...
Kohta HÄTKÄHDÄN oikeasti hereille parvisängystäni, pikkuhiljaa uskon että tämä on todellisuutta eikä se äskeinen, ja ihmettelen että mitä hemmettiä, pitää kai taas alkaa ryyppääminen ja lopettaa äskettäin aloittamani Stephen Kingin lukeminen ja saada pimeät yöt että näkisi vain tavallisia horkkaunia eikä tämmöisiä. Kiitos Juhannus ja saatanallisesti sekoitetut Ruotsin ja Englannin kuningashuoneet jotka liikaa tietäviä teloittavat!