Kun nainen ja mies tulinestettä nielevät, tulee heille ennempi taikka myöhempi paha elämä ja he joutuvat älyttöminä makaamaan pitkän tovin. Sitä ennen rilahuvat kärrihurjina eivätkä välitä mistään. Toikkaroivat miten sattuu ja unohtavat maalliset murheet. Henki liitää huit hiiteen, suoli rutkuttaa. Olvia lissee, turpa toistaa, mikään ei riitä, maa ilma on alas ylös. Polttaa, polttaa, piru polttaa sisuksia! Ei erota ystäväistä vihulaisesta, vierasta sisaruksesta. Paha elämä antaa ylen ja tuupertuu urho ja väkiakka. Elukatkin ihmetteikse immeisten eloa ja taantumusta, tulevat herroiksi röhkiville mönkijöille ja tonkijoille. Mölisevä hornalainen kierii mäkeä alas jonka nyppylällä hilpeä hulpukka harakoi. Päässä pyörivät pilven veikot, autuas ompi auvo.

Albrandin kronikat, muinaismuistoja