Alkoholin jälkimainingeissa on taas päästy hurjiin yötunnelmiin. Harhaa ja illuusiota.

Mentiin Lin kanssa Venäjälle taistelemaan putinismia vastaan. Lauma muitakin nuoria hurjia oli mukana. Olin suorastaan ihailtu henkilö joidenkin keskuudessa. Marssimme jossain tundralla ja puhuimme saavutuksistani... Meidän piti päästä johonkin linnoitukseen jonkinlaisen kovan tarkistuksen läpi. Tästä oli pettymys herätä, koska se oli niin todentuntuista ja hommat meni hyvin.

Nukahdin uudestaan ja olin Verkovna Radassa, kuinkas muutenkaan. Noh, se Yulia oli jostain syystä aika villin levottoman villillä tuulella, puhui ja esiintyi ja esitti jopa laulunpätkänkin... lisäksi hän tuntui arvostavan kovasti näkemyksiäni ja toisen suomalaisen, kai entisen luokkatoverini näkemyksiä. Yulia puhui estottomasti murtaen englantia ja tuntui olevan mielissään, että juuri me kaksi olemme paikalla. Melkoista flirttiäkin taisi heittää jossain muodossa. Vähän väliä leikkisästi torui minua pömpelistä käsin, kun en muka istunut kiltisti ja hiljaa, vaikka kaveri se lähinnä häiritsi... joskus hän tuli erikseen meidän luokse juttelemaan, mikä tuntui huvittavan salia. No lopulta hän jumalauta istui naureskellen syliini, että olisin kunnolla... siinäpä oli tukalat paikat ja konseptit sekosi. Muistan vieläkin miltä se tuntui! Pehmeältä... Tuli vähän kaikenlaista kommenttia vieressä istujilta sen jälkeen. Tästä vasta aluksi olikin pettymys herätä, koska unessa ennen heräämistä vieläpä ajattelin että viimeksi ei ollut totta, mutta nyt sentään on.

Nyt voin jo suhtautua näihin oikeaoppisella, hmm, kunnioituksella ja realismilla... niin tekisi myös Taika-Jim!