Numeron matkailukertomus

-kuinka valloitin Rooman

 

 

(katso myös aikaisempi: heinäkuun 2011 ”Oltermannin matkakertomukset”)

(katso myös Il Buffo Grazioso - Jäänsärkijä Vatikaanissa)

 

 

"MADVENTRUES" - because it's all mad and true and vents ur steam!

 

 

Olipa vittu kerran tammikuun loppu ja tulehtuneesta suustani valui vihreää limaa kuin Rick Sanchezilta, Mortyn isoisältä… ehkä siksi heti suurin piirtein toivuttuani polkuni ristesivät hirviömäisen lemmikkietanan kanssa! Sen nimi oli Uzumaki ja senkin suusta(tai mikä aukko nyt olikaan) valui vihreää limaa. Tämä merkitsi ilman muuta seikkailua. Alkuasukkaat koittivat nirhata Uzumakin mutta pelastin sen roskaväen kynsistä. Ratsastin etanalla Afganistaniin, jätin sen liekaan ja hotelli oli täynnä muurahaisia. Paskahotellissa oli paskaverkko joka paskaantui. Tarjoilija taas taisi olla korealainen joka sanoi lounaalla lihapullistani:

-Ne on koiran lihaa.

 

 

Kaheleita taukkeja ne korealaiskinuskit! Sillä ei tainnut olla kaikki pakolaiset kanootissa. Etanani oli yllättäen karannut kotiin tai muiden etanoiden luo sillä aikaa kun lounastin,  joten poistuttuani maksamatta kaappasin matkustajakone Boeing 666:en jossa tulin tiapoliseen hönöön jonka johdosta vetäisin lentoemon pyllistelemään naamaani vasten. Se oli hyvä päätös, en kadu mitään. Valkosipulilta lemuava (d)rontti koetti koijata matkalaukkuni mutta laitoin sen ojennukseen. Sillä ei tainnut olla kaikki tomaatit kasvihuoneessa. Hohhoijaa. No niin! Teimme välilaskun Checkpoint Charlieen jossa kohtasin Lombardian oltermannit. Olin vapaa tyranniasta! Kaikilla oli helvetin iso parta ja ne kutsuivat minua Pepeksi.

-Olin ihan hönössä. Ne huimasi mut. Kylläpä elämä hymyili!

 

 

Kuljimme lombardian lentävän laivaston ilmalaivalla Roomaan ja se olikin helvetisti parempi kyyti kuin se lähi-idän matkustajakone. Turistiluokka kaukana. Sain eteeni kuulemma 800€ arvoisen sienilautasen etanoilla. Söin lautasen hyvällä ruokahalulla… sienet ja etanat jätin lombardineuvostolle. Perillä söimme lisää koska matkoilla syödään paljon. 10 tarjoilijaa poukkoili koko ajan neekeripoikina ympärilläni ja rupesivat jotain touhuamaan ja vouhottamaan kun söin niidenkin lautaset. Olin, että ostakaa lautaskaupasta uusia, saatanan alku-asukkaat! Italialaiset ei osaa laittaa edes pekonia, joten söin vaan lautasia, niissä on kuitua, se on ihan hyvä dieetti. Sain kyllikseni siitä ravintolasta ja menin itsekin kauppaan ja siellä oli ihan sama poukkoileva mentaliteetti mutta lisäksi siellä oli helvetin iso voodoo-neekeri!

 

 

Tajusin olevani Tiberin rannalla Trasteveresssä nelimetrisen merirosvoneekerin kanssa. Sillä ei tainnut olla kaikki merirosmot kanootissa. Jostain syystä, tai ehkä juuri siksi, en ajautunut vimmattuun käsikähmään sen kanssa. Tämä kuitenkin inspiroi minut kiipeämään läheisen ensimmäisen italialaiskuninkaan monumentin päälle ja nauramaan vuoreltani! Poliisi oli olevinaan vahtimassa mutta eihän ne nähneet mitään. Keskiyöllä +16c ja kännissä valtasin Italian! Hahahaa! Tajusin kuitenkiin etten halunnut sitä, vaan kun sinne tuli sotilaita k-pistit ojossa ja vettäkin satoi niin päätin hiipiä vittuun.

 

 

Hotellissa pöhöttynyt concierge veti siestaa ja hiivin vittuun hänen ohitseen koska minulla oli vielä ninja stealth-vaihe jumittunut päälle. Kenkäni olivat märät eikä roomalaisilta näköjään löytynyt teknologiaa niiden kuivattamiseen. Jumalauta kun ne ei ole saaneet tähänkään kehitysmaahan yhden kraanan systeemiä.

-Hulluja nuo roomalaiset!

 

 

Seuraavana päivänä huomasin, etteivät ne osaa ajaa. Kaikki vaihtelee miten sattuu ja vetää enimmäkseen keskiviivalla. Joku nainen ohjas jaloilla, räpläsi kai pilluaan ja meikkasi samalla. Kaikki, siis kaikki, kutsuivat mua vieläkin Pepeksi. Muuten Rooma on kyllä täynnä sokkeloisia pieniä paskaisia kävelykujia. Kun kulkee labyrinttiä tarpeeksi pitkälle niin löytää puliukkoja ja ruumiita! Koko kaupunki on graffitien peittämä.

 

 

Yhdessä katakombissa ei ollut mitään, se oli paska paikka, joten rupesin itse puliukoksi ja tein ruumiita. Koloseum oli täynnä kiinalaisia ja kohta ne oli mun katakombikammiossa. Vittu näitä kinuskeja! Pitääkö niiden tukkia kaikki maailman kolot?! Ne siat paskoi mun pöntön tukkoon! Vitun kinuskit menkää vittuun mun lentokoneesta ja Helsinki-Vantaaltaargh! Katoin eniten Brucen näköisen ja kurkutin. Siltä tuli Mulan Sezchuan Soossia puntista. Toinen kinuski meni kontilleen lipittämään ne parempiin suihin. Katsoin että tämä onkin oikean sorttinen mies tähän hommaan ja käytin sitä vessaharjana ja/tai karhupumppuna kun nuohosin sen saatanan vessan auki. Kävin paskalla ja siinä vaiheessa koin ymmärryksen että olin saanut enemmän kuin tarpeekseni tästä chinatownista.

 

      

 

Työläiskorttelissa rikotaan niin montaa Suomen lakia että Päivi Räsänen repisi innoissaan perseensä. Viinakauppa auki 9 jälkeen ja tarjoaa ilmaisia maistiaisia. Kadulla ravintolat tarjoaa ilmaista viiniä pöytää odottaville jotka ei mahdu sisään. Paskat siitä, menin lötköttelemään katakombiini. Sieltä a) olikin nyt kinuskit karkotettu ja b) olin jo noussut alamaailman arvoasteikoissa ja katujen hierarkiassa niin että minusta oli tullut Capo di tutti capi Pepe, mikä oli tosin aika tylsää joten kai oli jo korkea aika etsiä uusia haasteita.

 

 

Alkoi sade vituttaan joten liftasin kinuskien(AARGH) turistibussilla Vatikaaniin. Satoi enemmän kuin bladerunnerissa. Siitä huolimatta ne koitti myydä mulle pyhää vettä! Circus Maximuksesta juoksi joku transu, tai ehkä se olikin pappi… ne marssitti myös jonkun lasten ristiretken paikalle… sitten olin viinikellarissa joka oli vanhempi kuin Colosseum ja söin Julius Caesarin peppukaverin reseptillä. Tää ei huom. ollut turistipaikka vaan eliitin huvituslaitos. Tilattiin juomia niin kyyppari toi jatkuvasti minipitsoja samalla. Vei vanhat minipitsat pois ja toi uusia tilalle. Sillä ei tainnut olla kaikki minipitsat plakkarissa. Tiesittekö, että Crème Burlesk on keksitty Englannissa?

 

 

Paikka oli samalla nunnaluostari, mikä voisi olla vähän yllättävää mutta täällä monet paikat menivät limittäin ja olin jo tottunut siihen. Sisätiloissa ne nunnat pukeutuukin valkoiseen. Yksi kaatui väliovesta niin että pikkuhousut lensi. Olikohan se sittenkään nunna? Voisi kuvitella ettei ne tee tolleen, mutta taisi se olla. Huomasin myöhemmin että oli siellä sitä paitsi munkkejakin. Pitiköhän niiden selibaatti? No, ihan hyvä ettei paikka tainnut olla hurskas tai mitään. Yksi munkeista oli kielestään naulittuna oveen kun oli kai ollut eri mieltä jonkun kirkkoherran kanssa.

-Käytiin välillä ulkona.

 

 

Täällä on joka perkeleen kulmassa kirkko ja ne kaikki mölisee. Joka toisessa kulmassa on santermi, sotilas tai poliisi. Kioskista saa kaljaa yötä myöten ja myyjäkin vetää povarista töpsyjä vähän väliä. Löysimme viinikellarin nunnien ja munkkeroisten kanssa kellarista kardinaalien salaisen minigolf-radan, teimme kardinaalimunauksen - sillä löin hole-in-onen jonka vaikutuksesta hälytyskellot ja seireenit alkoivat soida.

 

 

 

Saimme saman tein kardinaalin kaartilaiset peräämme joten oli tehtävä äkkirynnäkkö Tiber-saaren läpi... minigolf-rata jatkui tunnelina maan alla joten tarvitsi vaan nousta viemäriaukosta kahdeksannentoista reiän kohdalla. Tiber-saarta pikaisesti tutkiessani sain selville että se oli mm. vanha leprasairaala, kaikenlaisia hullujenhuoneita täynnä niin kuin Seilin saari meilläpäin, ja hirveä pirunsaarivankila se oli myös, täynnä linnakundeja jotka kaikki näyttivät Papillonilta tai Dustin Hoffmannilta konitohtori Boroneon kehittämän Il Morbo di K -taudin runtelemana… oikeastaan koko paikka oli jonkinlainen keskitysleirin, vankisiirtolan ja muuten vaan omituisen paikan ristisiitos... ja kardinaalin rakkikoirat olivat saaneet vainun ja ulvoivat uudestaan perässäni, joten rakensin häthätää kookospähkinöistä lautan, viskasin sen Tiber-jokeen ja ajelehdin sen päällä kotiin.

 

 

Jätin munkit ja nunnat sinne pelaamaan lisää minigolfia ja voittamaan hienoja palkintoja, kyllä katolinen kirkko omiaan suojelee. Söin kotimatkan aikana kookospähkinöitä omasta lautastani eikä ne ehtineet loppua ennen kuin olin Helsinki-Vantaan lentosatamassa ja siellä raivasin kaikki kinuskit vittuun, liftasin rekka-auton lavalle ja näin pääsin kotiin Tampereelle yhtenä kappaleena. Elän vielä, senkin äpärät! Nyt alan vaikka kerätä kääpiä ja valmistaa niistä taulaa.

 

 

BONUS-EPILOGI

 

Jälkeenpäin sain vielä videoviestin lombardineuvoston salaneuvokselta ja rajakreiviltä… vanhin oltermanni ravisteli siinä parrastaan sieniä ja etanoita sille lautaselle ja sanoi että ”Väitetään Pepelle että tää annos on 800€ arvoinen!” JAAHAS. No, mua ei petetty. Syökää itse partasienenne. Nauroimme kotiin omia teitään myöskin palanneen Uzumaki-etanan kanssa mokomalle houkkamaisuudelle. Ei ole lombardeillakaan aina kaikki kyljykset tiskillä. Noh. Matkailu avartaa!