Kesäaika on päättynyt. Sen johdosta on tehtävä mystiset, salaiset rituaalit. Rituaalin todellinen merkitys väläytyy vain vihkiyteneelle itselleen, vähän kuin "Nobody knows who they were.... and what they were doing..." siinä elokuvassa, jossa mentiin yhteentoista asti.

Tämä olikin salapostaus koska teen OIKEAN postauksen vasta myöhemmin. Nyt on nukuttava ja muisteltava kauniita asioita. Albrand never dies.

Eipäs ollutkaan nukuttava! Albrand nousee jälleen! Tarvittiin vain hetken lepotuokio. Sekä tietysti mystisiä rituaaleja. Katson pullovarastoani, naurahdan irvokkaasti ja totean että olen sentään ollut lähes maltillinen. Lähes. On aika nostaa todellinen haastaja pöytään. Rhum pecoul! Aines, josta unelmat on tehty. Sekoitan mikstuuran aurajoen lämmitettyyn veteen ja haistan sukupolvien hiljaisen huudon.

Jotenkin ei tee mieli muistella aikaisempia hetkiä. Ehkä minä yritän kuitenkin: bändi tuli nähtyä ja olen hengissä. Se on jo jotain, eikö vain? Puhuttua tuli paskaa ja kuunneltua myös. Maailma on vielä tallella. Olikohan minulla hauskaa? Taisi olla joinakin hetkinä. Taisipa hyvinkin. Toivottavasti muillakin.

Olisihan minun pitänyt muistaa ettei tuo Lovejoy-osoite enää toimi.... pitää keksiä muita tapoja löytää oikeus ja totuus. Ehkä ne eivät ole kaukana.