Olipa kerran mies, aikamoinen juoppo, joka kymmenen vuoden ajan aina ryypätessään talletti palauttamiensa pullojen sekä tölkkien panttikuitit lippaaseen. Eräänä päivänä hän vihdoin lopetti ryyppäämisen. Rahat olivat loppu. Lippaansa kanssa hän meni kauppaan, asteli tietotiskille, aukaisi lippaansa ovelan virnistyksen kera ja läsäytti pöydän täydeltä pullokuitteja pöytään.

Ne eivät enää kelvanneet maksuvälineiksi. Muste oli kulunut pois. Mies polvistui lattialle, taivutti selkänsä kaarelle, kohotti molemmat nyrkkinsä taivasta tai siis myymälän kattoa kohti ja alkoi itkeä katkerasti sekä ulvoa surkeasti.

Missä on oikeus tässä maailmassa?

Eräs vauras mies oli nähnyt vierestä tapahtumien kulun ja tuli lahjoittamaan entiselle juopolle viidensadan markan seteliä.

-Ei rahaa voi syödä!

-Ei niin, mutta... ymmärrättehän...

-Rahaa voi vain juoda, enkä minä juo enää! Mutta kyllä - ymmärränhän minä!

Tinkimätön mies pisti setelin suuhunsa, pureskeli huolellisesti, kasvoillaan tuollainen uuppiniskainen ja hivenen mahtipontinen ilme, ja nielaisi kulpsahtaen. Heti hän irvisti:

-Pahaa rahaa, raha on paha!

-Tehän hullu mies olette, kun syötte noin ison setelin!

-No kun ei ollut vaihtorahaa. Olette tietysti oikeassa, sadasta viiden euron setelistä olisi kosolti enemmän vatsan täytettä, vaikka ovatkin yksittäin pienikokoisempia.

Mies katsoi entistä juoppoa hämmentyneenä.

-Te taidatte... te taidattekin oikeastaan olla viisas mies. Minun taas taitaa olla aika ruveta vuorostani juopoksi.

-Mitä pikimmin, mitä pikimmin, liikaa olette jo viivytellyt! Toivotan teille onnea ja menestystä. Minä puolestani menen nyt etsimään jostakin kelvollista jätepaperia lounaaksi. Sen olen sentään ansainnut.

-Hyvästi, hyvästi ja ainainen kiitos teille! 

-Mitäs mokomasta!

TIetotiskin palveluskuntalainen ei ymmärrettävästi todistamastaan ymmärtänyt juuri mitään.

-Miksei hän vain sitten syönyt kaikkia näitä pullokuittejaan?

Vauras vanha mies mulkaisi palvelijaa kuin halpaa makkaraa ja levitti kätensä kuittimeren edessä*.

-Kuka nyt jo kertaalleen syötyä enää söisi? Se levitetään pellolle tai vedetään viemäriin.

Mitkä olivatkaan entisen juopon ja uuden juopot kohtalot sen jälkeen, se on kaikki lopultakin hyvin järkeenkäypää ja kokonaisuuteen sopivaa. Ympyrä ei kenties ollut sulkeutunut, mutta kehä kiersi kuten oikein on.

 

 

*Meri ei kuitenkaan auennut, koska mies ei ollut Mooses. Mooses oli mylläri.