Jalmari Grandi piiskasi ratsuaan vimmatusti. "Vauhtia, senkin köntys!" Vain puoliksi kesyyntynyt ja häthätää koulutettu taistelustrutsi päästi raikuvan toitotuksen ja lisäsi nopeutta tuntuvasti. Jalmari Grandi hiveli tyytyväisenä viiksiään, työnsi hellekypäränsä takaraivolle ja kiikaroi horisonttia. Keitaalla oltaisiin tuota pikaa tätä vauhtia, ei siinä ehtisi edes ginillä ja tonicilla kitusiaan kostutella.

Palmun alla makasi revahtaneena kenttädiplomaatti Orson Flynn ja siemaili giniä ja tonicia sitruunalohkolla, horisontista lähestyvää pölypilveä katseellaan mittaillen. Epäilemättä sieltä oli saapumassa kaukopartiomies ja express-kuriiri Jalmari Grandi tuoreiden uutisten kanssa. Vieläkö Fort Knox teki urheata vastarintaa kyltymättömiä arapahoja vastaan? Mikä oli floriinin nykyinen kurssi? Joko Greta Garbo viimein kommentoi vaiteliaisuuttaan? Oliko pirtutehtaan räjähtäminen Tangirissa sabotaasin seurausta? Vastaanotetun informaation perusteella laadittaisiin toimintasuunnitelma oleanterinvalkoisen jalokiven takaisin kähveltämiseksi. Sen operaation onnistumisesta riippuisi imperiumin tulevaisuus.

Yhtäkkiä Orson Flynn kuuli revolverin varmistimen käyvän ohimonsa juuressa.

"Sinuna en kääntyisi, Flynn. Kerro saman tien missä ginivarastosi on, tai unohdan ettei Albrand van Soley yleensä selvin päin ammu eikä tapa takaa päin."