Hobohemian uneliaassa, vaikkei suinkaan rauhaisassa kaupunginosassa vieraillessasi saatat tulla buukanneeksi yösijan Hotelli Luteessa. Hinnat kun ovat edullisia ja miljöökin on rustiikkinen. "Lutikka" on kuitenkin nimensä veroinen: et koskaan nuku yötäsi yksin. Siinäpä on taatusti toimiva mainoslause!
Varsinkin jos on tottunut nukkumaan pimeässä, tulevat silloin matkailijan makoisaa verta maistamaan nämä pulskat veijarit, jotka ovat ovelasti osanneet päiväksi maastoutua jonnekin, minne ihmismieli ei edes ulotu. Ainoat mikä näihin kuokkavieraisiin tepsivät lienevät valo ja pirtu. Lisäksi toki yksittäiseen vaeltajaan toimii tarmokas painallus peukalolla selkään, jolloin voi punaisesta täplästä päätellä vainajan taannoisen päihtymysmäärän. Jotkut väittävät etteivät luteet tulisi riippumattoihin, mutta he eivät tiedä mistä puhuvat. Ne juupelit haistavat veren ja hien sekä erogeenisten alueittemme hienovaraiset feromonit... ja kiipeilevät vaikka Kilimanjarolle verta imeäkseen. Vaikka jättäisi kulhon maitoa ja muroja sängyn viereen, niin ei kelpaa lutikkaiselle.
Sanotaan, että luteisiin tottuu, ja totuutta totta puoli. Siihen tottuu, että juo puoli pulloa viskiä ennen nukkumaanmenoa turrutukseksi, ja että saattaa siitä huolimatta(tai siitä johtuen) herätä uupuneena ja punaisin silmin uuteen ankeaan päivään. Ällötys vähenee myös nopeasti ajan myötä. Jossain päin maailmaa polttaisivat koko hotellin, kun huomaisivat millaisia asukkaita siellä onkaan. Tällä voisi tosin varmaankin viitata niin hyönteisiin kuin ihmisiinkin... Kapeakatseisia parkoja he, jotka heti olisit myrkyllä ja tulella pyyhkäisemässä läpi kiistattoman kulttuurikehdon.
Hotelli Lude on yksi Hobohemian ylpeyksistä ja asuupa siellä vakinaisestikin moni paikalleen jämähtänyt kulkuri, kuuluisa taiteilija, tai esimerkiksi virkaheitto kirjallisuustieteilijä. Jokaisen on ristinsä kannettava.
Kommentit