Punainen pick-up Ford huristeli pitkin Seinäjoelta Alajärvelle viettävää & viettelevää motaria. Juho Lassi Riimukallio sytytti piippunsa ja päästi spontaanisti vallattoman röhönaurun. Toisessa kädessä hänellä oli pontikkapullo, toisessa hän piti savuavaa piippua ja rattia hän hallitsi läskisellä vatsallaan, kun rautaisella kouralla oli muuta hommaa. Yhtäkkiä takaikkunaan koputettiin ja kuului närkästynyt puheenvuoro: "Avaa ovi! Ovi auki tai tapahtuu HIR-VEI-TÄ pahuksen plebeiji!"

"Kautta partani! HÅ HÅ HÅÅ! Ovatko perkeleet vallanneet ratsuni?" huudahti kuski, ajoi pientareelle ja avasi kuskinoven. Haalareiden henkseleiden paukkuessa kutsumaton juhlavieras selitti, miten oli nuoruutensa lumoissa lennähtänyt Riimukallion kuskaaman paskakasan nokkaan kukoksi tunkiolle. "Tästä et pääse ennen kuin taivaat aukeavat, poika! Mutta mikäs sinulla on siinä? Ehkä pääset pälkähästä jos annat minulle tuon musiikki-CD:n." Juho Lassi katsoi Alizéen lämpöisiä kasvoja levyn kannessa ja nuolaisi väristen huuliaan. Sitten hän vilkaisi Juusoa kysyvästi. Hetken aikaa miehet tuijottivat toisiaan vailla sanoja.

"Minäkö alistaisin ihanaisen Alizéen rahvaan puruleluksi?! Ei sitten ilmoisina ikinä!" tulistui lopulta Puntti-Juuso. "Mikä röyhkeys! HÅ HÅ HÅÅ! Pidän siitä" tämä leppoisa lantalaisisäntä vain sanoi silloin ja tarjosi Juusolle pontikkaansa. Juusohan juoda pulputti ahnaasti korven kyyneltä. Tämän vieraanvaraisuuden myötä Juuso arvosti Juho Lassia yli kaiken ymmärryksen ja adoptoi tämän oppi-isäkseen, vaikka tämä kertoikin sortuneensa iljettäviin synteihin aina eläimiinsekaantumisesta veronkiertoon saakka. Loppumatkan Juuso istui Juho Lassin polvella ja yhdessä he lauloivat taukoamatta virsiä. Laittoivatpa Alizéenkin soimahan. Notta Ristus!