Ehkä siinä ei sinänsä ole mitään kummallista, että syntymäpäivän jälkeen on melkoisen heikossa kunnossa. Ulkona sataa. Otan vitamiinitabletin, kas noin. Oloa on myös korjattava, sillä millä se on tullutkin. Melankolia on torjuttava. On tähdättävä ruoan syömiseen, taidan myös pukea vaatteet ylleni. Ties vaikka kävisi pubissa, ei se tässä vaiheessa pahitteeksi välttämättä olisi. Olo kuitenkin kohenee vähän juopottelemalla, positiivisessa merkityksessä, vaikkei mikään kännäilyn riemu ole siis tällä kertaa kyseessä.

Mother, tell your children not to do what I have done!

Saakelin kalsongit pitäisi löytää jostain. Kaapista. Olisikohan parempi jos olisi vähemmän vaatteita. Löytäisi sentään kalsongit tarvittaessa.

Ai niin. Kaapin sijaan kalsongit löytyivät pyykkipussista. Kaipa nämä puhtaat ovat. Joo, pesty nämä on. Arjen hankaluuksia. Sellaista se on, kun arki ei olekaan arki vaan sekamelskaa. No jaa. On tässä perusasiat sentään jotenkin reilassa.

Sain lahjaksi Thoreaun kirjan. Se pitää lukea jossain vaiheessa. Sukat jalkaan... väliäkö sillä ovatko samaa paria, ei niitä kukaan näe kuitenkaan. Tai jos näkee ja paheksuu, niin häpeäksi hänelle itselleen.

Seikkailuhousuni ovat sen verran risat, että puen nuo toiset. Olipas saatanan hankala saada ne ylle! Johtuu uudesta vyöstä, ei suinkaan lihavasta perseestäni! Kas, lompakkoni on tallella. Myös avaimet ja puhelin ovat tallella. Kaikki kortit vaikuttavat olevan tallella. Uskomatonta, ja silti totta.

Riikka Mannerin käyntikortti on näköjään myös tallella. Hehheh. Hehhehe.

Taisin syyllistyä name-droppingiin. No kai sitä suurempiakin syntejä on olemassa.

Paidankin sain jo puettua ylle. Rupeanpa hurjaksi ja laitan deodoranttiakin. Jospa hakisin kaupasta keskikaljaa. Se on halvempaa kuin baari.