Vieno-Muikon kärsimys ja kunnia

tai

Keppiä koirille

käsikirjoitus

osa 2

 

V-M A. loikoili lepotuolissaan takapihalla. Oli jonkinmoinen intiaanikesä, joten siellä kelpasi lekotella ja siemailla mansikka-margaritaa, jonka hän oli valmistanut oman pikku kasvimaan mansikoista ja laivalta maahantuodusta tequilasta. Lisäksi hän lueskeli laiskanlaisesti suurten amerikkalaisten klassikkokirjailijoiden novelleja. Nyt ei ollut vastuuta eikä huolta mistään, nyt saattoi antautua nautinnoille ja etsiä vaikka itseään näiden vapaiden tuokioiden keskeltä. V-M oli aikaisemmin päivällä jutellut parin kilometrin päässä asuvan naapurin kanssa puhelimessa niitä näitä. Tulipa siinä alustavasti sovittua että tämä nuori emäntä, sivumennen sanoen yksinhuoltaja, tulisi saamaan joulukuusen V-M:n tontin metsiköstä. Joskus tulee asioita neuvoteltua rutkastikin etukäteen määrittelemättömistä syistä, ehkä vain vuorovaikutuksen ilosta.

Härkätaistelunovelli tuli päätökseensä ja V-M käyskenteli puutarhaansa tarkastellen. Eivät olleet eläin-, lintu- ja hyönteismaailman tuholaiset kovin rankasti tiluksia verottaneet, tilanne oli sangen hallinnassa.

Yhtäkkiä jostain aivan läheltä kajahti ääliömäinen räksyttämisen louskutus. Saniaisten seasta törmäili näkyville jokin ajokoira, hyökkäsi menemään metsänreunaa ja kanervikkoa pitkin ja jatkoi reittiään jonnekin, minne kai parhaaksi katsoi. V-M pudotti margaritalasinsa sirpaleiksi pikku kalliopuutarhan kiviin ja enemmän kuin mitä säikähti, niin ärsyyntyi moiseen säikähtymiseensä. V-M töllisteli neuvottomana ympärilleen. Vähän ajan päästä koiran tulosuunnasta ilmestyi jonkinlaista metsähölkkää löntystäen sporttisen näköinen nuorehko nainen. ”Päivää!” hän huikkasi pirteästi. ”Päivää” vastasi V-M niin tuimasti kuin konsanaan kykeni. Niine mokomineen hidastamatta, kenties sentään ilme hillityn häveliäästi vakavoituen, tämä olento katosi samaa reittiä kuin eläimensäkin. V-M kävi mietteliääksi ja sytytti pienen sikarin.

Myöhempi ilta sujui kuitenkin leppoisasti sudokujen ja akvarellien parissa. Serkun kanssa olisi ensi viikolla pitkästä aikaa tapaaminen kirkonkylän ainoassa varsinaisessa kahvilassa. Pääsisi kuulumisia vaihtamaan ihan silmästä silmään.