Ensimmäisessä tarinassa olimme bussissa luokkaretkellä ryhmässä joka omasi Final Fantasy kutosen hahmojen ominaisuuksia. Pysähdyimme johonkin rupukylään ja väki tuli ikävystyneeksi. Päätimme sittenkin käväistä ulkona. Siellä oli jotain isoja hirsitaloja ja maajussiväkeä. Menimme metsäpolulle hämyiseen metsään ja vähän kammosimme paikallisia ihmisiä joita oli siellä ulkoilemassa tai piknikillä. Tapasimme miehen joka tiesi ryhmämme ja kysyi olemmeko käyneet kasvihuonetiellä, tässähän se juuri on. Kasvihuonepolku oli vähän kuin joku jääkauden muodostama ura ja väylä suoraan metsän halki, tai miksei jonkun valtavan metsätyökoneen mutta se nyt ei kuitenkaan ollut ihmisten työtä.

Toisessa tarinassa olin Kirkkonummen Masalassa ja päätin poiketa oikopolulle. Sieltä löytyi joku valtava tuotantolaitos, varoituskylttejä. Lukikohan niissä että pitää olla 10 metrin etäisyydelläjoka tarkoittaa 100 metriä, vai että pitää odottaa 10 tuntia joka tarkoittaa sataa tuntia... Jotain ihme rypsiä kasvoi keskellä metsää ja se oli kai vaarallista kasvia se. Koitin jotain kautta palata sinne mistä tulin ja-mutta kohtasin jonkun vanhemman duunarin siellä bussipysäkin näköisen katoksen alla. Kannattaa kuulemma mennä metalliteollisuudelle, se sai kaksisataa eikä olisi enemmän pyytänytkään. Jäin miettimään että päivässä vai viikossa mutta päätin olla kysymättä tarkemmin ja jatkoin matkaa. Salainen valtava tehdasalue.

Molemmassa unessa oli hieman eerie tunnelma ajoittaisella jännitteellä mutta mitään painajaismaista ei tapahtunut. Palauttavan unimaailman myötä ei ns. todellisuutta tule otettua liian vakavasti. Nyt on hyvä olla.