Matematiikan tunnilla oli hauska tehtävä. Jokaisen piti kertoa montako pulloa appelsiini-vichyä haetaan kaupasta tänään, ja lukujen pohjalta piti lopulta jonkinlainen laskutoimitus tekemän. Ensimmäiset vuorossa olevat oppilaat viskelivät maltillisesti kahta, kolmea, viittä pulloa. Joku vaatimaton tyttö halusi vain yhden putelin. Vuorojen edetessä viimeiset pojanvintiöt kannustivat toisiansa oman vuoron osuessa kohdalle tilaamaaan ihan poskettoman monta appelsiini-vichyä.

-Mä otan seitsemän!

-Ota kymmenen!

-Ota kakstoista!

Vuorot etenivät ja opettaja kirjasi limsapullojen lukumääriä taululle.

-Hei ota KORILLINEN!

-Hihihihi koko kori! Hahahaha...

Oli koulun viimeinen tunti, siksi tunnelmakin nousi näin helposti. Viimeisenä oli vuorossa Petteri. Pullojen yksilökohtaiset lukumäärät olivat koko ajan kasvaneet, kun oppilaat yllyttivät toisiaan yhä rohkeampiin suorituksiin. Kori-kori-kori! yllytti poikakööri. Petteri oli pakahtua suuren hetkensä tullessa mutta sai kuitenkin innokkaasti, liiankin innokkaasti vinkaistua:

-KAKS KORILLISTA!

Puhkesi epäuskoinen naurunremakka... jossa oli kuitenkin synkkä sävy. Nauru kuoli melko pian, vitsi ei täysin toiminutkaan. Petteri oli kyllä nyt vetänyt ihan överiksi. Taas kerran. Jotain rajaa nyt sentään! Tästedes Petteriä ei katsottu hyvällä silmällä jos nyt ei pahallakaan. Ties mitä se seuraavaksi keksisi jos sille liikaa luottoa annettaisiin? Varminta vähän hakata se joskus, jos vielä pullistelee.