Kaikki alkoi, kun Albrand ja Flash Jormas kohtasivat keskellä Tuomaansiltaa. Flash kanniskeli mukanaan kirjoituskonetta, teertä, sorsaa ja erinäisiä jekutusvälineitä. Albrand auttoi raahaamaan kantamukset luolaansa, ja niin seurasi yhtä sun toista.

Albrandin pahamaineiseen luolaan perustettiin elokuvateatteri, joka esitti länsimaisen sivistyksen suurimpia huippukohtia. Teeri- ja sorsapaistia laitettiin valurautapadassa. Syötiin ja juotiin ahnaasti; olipa laivalta tuotu teeriviskikin suuressa roolissa. Mutta tämä ei vielä riittänyt.

Hurjuuden vimmassa päätettiin lyödä vetoa hevosista, sillä onhan tunnettua että jossain päin maailmaa on aina hevoskilpailu. Voitto oli hiuskarvan varassa, sillä Albrandin lobbaama Tikka Masala pärjäsi hyvin. Harmi, että muut hepat eivät pärjänneet. Niin se käy.

Matkalla ulos turmelukseen -Turun petollisille kaduille - Flash Jormas räjäytti ennenkuulumattoman jämäpaukun. Räjähteensä avulla hän aikaansai metrisen kraaterin asfalttiin. Juoksimme pois muna kolmantena jalkana kohti kaupunginosaa, jossa hämäriä hommia ei katsottu kummastuksella. Tietääksemme kraateri ei vaatinut ihmisuhreja.

Tulimme puutalojen hökkelikylään. Yhden talon alakerrassa oli akkuna, jossa luki jotakin sekavaa. Vieressä oli jämerä, tamminen ovi. Astuimme sisälle. Albrand asteli tiskille ja tilasi kolpakot. Kahden miehen seurue siirtyi viihtyiseen pöytään.

Oluen siemailu sujui mukavasti, kunnes pöytään istahti lierihattuinen afrikanneekeri. Hän puhui jonkinlaista anglia, eikä ollut kiinnostunut toverini kareliaanisesta kotosijasta. Hänellä oli vaalit mielessään, hän aikoi saavuttaa vaalivoiton. Sillä hyvät naiset ja herrat, hän oli kokoomusneekeri.

Tästä lähtien ristiretkemme El Doradon kultaa kohti ei enää voinut kääntyä voittoa kohti. Tästä lähtien kaikki oli sekavaa alamäkeä. Tästä lähtien me yritimme päästä tilanteen herroiksi, mutta tämä kaikki oli liikaa herkille taiteilijansieluillemme. Pääsimme kotiin ja lämpimään, mutta vasta rahan kautta.

Selvisimme kuitenkin voittajina, sillä meillä oli jotain mitä tuskin kellään sinä iltana oli: Villisian sisäelimiä. Niitä Flash Jormas käristi ja aikaansai voimaa tappion kärsineille habituksillemme. Me emme kuole koskaan, sillä me nousemme lopulta syvimmästäkin ahdingosta. Me olemme se, josta kansan selittämätön elämänkipinä on muodostunut. Me olemme... juoppoja?

La Fin