Puntti-Juuso käänti kylkeään sohvalla ja vaihtoi kanavaa. Viihdeohjelma Putous vaihtui koripallo-otteluun. Näin Juuson kaikki päivät kuluivat, maissilastuja mussuttaen ja turhanpäiväisiä "huumori"-ohjelmia sekä urheiluotteluita televisiosta vahdaten. Sohvaperunan ja penkkiurheilijan apaattinen elonpiiri sulki ulos kaikki ylevämmät tavoitteet ja hienostuneemmat tottumukset. Nyt Juuso alkoi kuitenkin saada makuuhaavoja peräpukamiensa lisäksi, lisättäväksi listalle ei-toivottavista ruumiillisista ominaisuuksista ja vajaavaisuuksista. Yleensä tällaiset poikkeamat olivat Juuson rappeutuneelle psyykelle silkka ylpeydenaihe, koska Juuson mielenterveyden rippeet pysyivät kasassa vain ankaralla kieltämisellä ja kiistämisellä ja pakkomielteisellä päälaelleen kääntämisellä, mutta tällä kertaa liika oli liikaa. "Perkele, nyt haen kauppalasta Alizéen uusimman sinkun!" Juuso päätti jämäkästi ja napsautti sormiaan teatraalisesti.

Ladattuaan tuhdit ripulit vessanpyttyynsä, ylpeydestä polleana onnistuttuaan tällä kertaa olemaan sotkematta vessan seiniä roiskeisiin, Puntti-Juuso astui ulos porstuasta, otti moponsa ja päristeli matkaan. "Hopoti kopoti koo!" hän mylväisi vulgääristi ja huiskutti voimansa tunnossa baretillaan kyläpahasen ikäneidoille, jotka marjastivat ojanpenkoilla. "Siellä se kauhukakara taas myllää ja jyllää" motkottivat nämä vanhatpiiat perseet päättäväisesti pystyssä ja ahnaat kourat marjoja noukkien.

Lähikaupassa oli kuin olikin Alizéen uusi sinkku, säkillinen halvinta uusiovessapaperia ja lisäksi korillinen Paulaner-olutta. "Tällä aion pyyhkiä perseeni, sillä tämä perse suoltaa paljon paskaa!" julisti Juuso vaikkei kukaan olisi välittänyt kuulla. Kukaan ei edes oikeastaan olisi osannut sanoa, viittasiko hän musiikkilevyyn, vessapaperiin vaiko olutpulloihin, vaikka hänelle itselleen kaikki tällainen oli itsestäänselvää. Lastattuaan tavaransa uskolliselle Dolly-mopolleen ja polkaistuaan ajokkinsa käyntiin Juuso joutui kuitenkin miltei heti tunnustamaan, että nyt joko bensiini oli lopussa tai matka teki jostain muusta syystä tenän. "Kuinka minä nyt jaksan ne tuskaisat viisikymmentä metriä kotiovelleni?" parkaisi Juuso stressiripulit housussa ja potkaisi Dollyaan epätoivonsa vimmassa. Sitten hän polvistui hiekkatielle ja itki katkerasti. "Miksen ampunut itseäni kasvoihin Uuden Valamon luostarissa?" Lievittääkseen weltschmerziään hän alkoi juoda olutta ja nuoleskeli hekumallisesti Alizéen kasvoja levykotelon kannessa, ja tässä häpeällisessä tilassa hänet myös löydettiin.