Heikki Hervanta lähestyi kahden kaverinsa kainaloista kannattamana pitäjän villeintä ja viileintä yökerhoa. Oikeastaan hänen ryyppykaverinsa eivät niinkään kannattaneet häntä, vaan raahasivat, niin että Heikin buutsit kyntivät ojia lumisohjoon.

"Kaaverit hei... ei mun kyllä enää pitäis... kotiinhan tässä sitä jo..."

Kaverit kuittasivat Heikin vitsailut ronskilla röhönaurulla ja jatkoivat kohti yökerhoa. Portsarin kohdalla he ryhdistäytyivät ja nostivat Heikin pystyyn. Lätsä päähän ja pyyhkäistäänpä siltä vähän sinappia rinnuksilta.

"Pojat on tulossa bailamaan?"

"Niinhän myö aina! Tältä meidän kaverilta on paperit hukassa, mutta onhan sillä ikää eiks sustaki?"

"Ineen vaan, vielä on tilaa!"

Hoiperreltiin kohti oluthanoja. Heikin kaksi kumppanusta päättivät tilata Heikille ison oluen ja jättivät hänet baaritiskin ääreen huojumaan. Semiautomaattisesti Heikki kallisti lasiaan kerta toisensa jälkeen ja kurkku teki ahnaita liikkeitä.

"Tämä... tämä on tänä iltana Hervannan osuuskauppa... se olen minä se, Heikki Hervanta, Hervannan Heikki... toinen, toinen..."

Tämä oli Heikin fiksuin repliikki vähään aikaan. Hän joi viisi isoa olutta ja maksoi joka kerta isolla setelillä. Palautusrahat hän yritti kaataa kukkaronsa mutta noin 3/4 kilisi ja leijaili aina lattialle. Teiniklopeille ne kelpasivat, vaivihkaa nostelivat maasta aarteita. Välillä ei niin vaivihkaa vaan avoimesti riemusta kiljuen, kun eihän tuo ukko tajunnut mitään. Viidennen tuoppinsa jälkeen Heikki yritti istua baarijakkaralle, mutta ei osunut ja mätkähtää revahti persposkillensa maahan.

"Ansa, saatana... saattanan latvialaiset..."

Eräs ystävällinen sielu viereiseltä paikalta nosti sankarimme pystyyn, istutti jakkaralle ja tunsi nenässään kirpeän tuoksun. Heikin ihohuokosista taisi pulputa puhdasta Gambinaa tässä vaiheessa. Heh heh, pojat on poikia, mietti ystävä hädässä ja tilasi Heikin puolesta tälle taas uuden juoman. Olikohan se lattia vastavahattu kun noin liukkaalta tosiaan tuntui, niiltä kohdilta mistä ei sattunut olemaan tahmainen.

Heikki kumosi lasinsa tuttuun tyyliin ja kumartui sitten silmät sirrillään tapittamaan viatonta ja mitään epäilemätöntä hangonkeksiä muistuttavaa baarimikkoa. Hän aikoi surkeudessaan nyt vihdoinkin ryhdistäytyä.

"Minulle... minulle ei saa tarjoilla enää."

"Vai niin! No älkäähän hyvä herra nyt, sillä se lähtee millä on tullutkin, se pikku huppeli! Seuraavaksi saatte meidän Olvi Doppelbockiamme joka totisesti vahvistaa sielun ja mielen. Suoraan hanasta ja litran tuoppi! Tulee talon piikkiin kun olette vakioasiakas."

Heikki kumosi kolme Doppelbockia ja rupesi näkemään enkeleitä ja demoneja. Siinä vaiheessa kaverit palasivat diskolattialta joraamasta ja mäiskäisivät delirium-halvaantunutta zombi-Heikkiä selkään.

"Kolme tripla-absinttia!"

Heikki kumosi absintin...

Tanssilattialla nähtiin vartin päästä kuuma näky, kun hohtavaan asuun pukeutunut Heikki Hervanta jorasi sen keskellä kuin afro-groovella varustettu John Travolta ja sai kaikki kuumat mimmit ympärilleen keimailemaan ja kihertämään. Luojan lykky, ettei hän tulisi muistamaan mitään vaimolle kerrottavaa. Olihan yksi niistä mimmeistä hänen tuleva uusi vaimonsakin, että eipä sen puoleen...

(Kirjoitettu Alkon uuden kohtuukampanjan mainoskilpailua varten)