Varjon asukkeja väistellen Orson Flynn hyppeli kanervikkoon. Hänen peniksensä oli tanassa, joten maastoutuminen tuotti ennenkuulumattomia vaikeuksia. "AARGH JEESUS PERKELE!" Orson huusi tuskissaan. "CARAMBA EL PASA CONDOR!" hän lisäsi muistaen kansainväliset suhteensa.

Sitten alkoi kuulua kavioiden kopinaa. Tättärä tättärä tättärä! Kukapa muukaan olisi saapunut paikalle kuin Errol Welles, Jumalasta kontaten seuraava, aikamme legenda, suurmies kerrassaan! Hänen hevoisensa oli hopealta karvahtava ja hänen äänensä kaikui kuin Herodotos rannalla. "KYRPÄ KYRPÄ HELVETINMOINEN KYRPÄ!"

"Häh?" tokaisi Orson, pyyhkäisten rasvaisia hiuksia silmiltään. "Minkä helvetin takia sinä kyrpää huudat, serkkuni!"

"No tulihan sinuun sentään jotain järkeä, veljeni. Nouse ylös ja näytä miehuutesi!"

Orson Flynn hymyili ovelasti, nousi ylös ja näytti... no, kyllä te tiedätte mitä hän näytti...

"Laita se pois senkin siivoton retale!"

"No itsehän sinä sanoit..."

"No ei kaikkea tarvitse ottaa noin literaalisesti!"

"Onpa sinulla kaunis hevostamma. Mikä hänen nimensä on?"

"Se on ori. Hänen nimensä on Tuomiopäivä."

"Kautta partani!"

Hevoinen osoitti oivallisuuttaan teutaroimalla maan mustaksi mullaksi ja paskomalla pitkin tiennarta.

Orson Flynn huudahti: "Onpas hyvä heboinen!"

Hevoinen todisti mieskuntoisuutensa riisumalla Orson Flynnin pöksyt alas ja yrittämällä tökkiä tätä hevosen kyrvällä.

"Ptruu, ptruu, heboinen!" huusi Errol Welles ja taltutti luontokappaleen ottamalla tätä suitsista ja suutelemalla.

"Mutta kerrohan velipoika, minkä takia sinä täällä rymysit pitkin puskia kuin mikäkin Jussi?"

"Olin shamanistisella seikkailuretkellä."

"Ahaa."

"No vittu niin!"

"Just joo."

"Otahan tuosta moukkua!" Orson Flynn tiuskaisi ja antoi Errolille flindan käteen.

"Njams njams!" huusi Errol.

Keskustelu katkesi siihen että iso, ruskea, musta karhu loikkasi metsästä heidän keskuuteensa! "Antakaa minullekin viinaa!" karjaisi vihainen nalle. "No ei vittu anneta, tämä on kotipoltettua rymypontikkaa!" sähähti Orson Flynn ja sai osakseen epäilevän katseen Errol Wellesin taholta. "Viinaa saatana!" karjui karhu ja takaansa tuli karhua isompi naaraskarhu... "Vittu antakaa minulle viinaa tai tapan kaikki!" huusi naaraskarhu.

"No meillä on tuolla pontikkatehdas jos sinne mentäisiin" tokaisi Errol.

"Mutta minulla on tässä tämmöinen kananmuna. Mitäs jos se purkautuu?" sanoi Orson ja näytti nyrkin kokoista kananmunaa kädessään.

"No sitten käy näin!" huusi Errol ja rikkoi munan muina miehinä käsissään.

Torpeedovenhe odotti prutkuttaen lahden solmassa. Siihen lastattiin kokonainen mies, puolinainen mies, kaunis heboinen ja kaksi karhua!

Tarinan päätteeksi äitikarhu, poikakarhu, heboinen, Orson ja Errol joivat ihan vitusti pontikkaa ja sammuivat metsään. Sen pituinen se.