Erinäisiä vuosia sitten entiteetit Kaasunaama ja Albion päättivät mitellä voimiaan Minuuttinovellin taiteenlajin saralla. Miettikääpä, jos se teitä kiehtoo, kumpi kirjoitus on kumman. Yhtenäisyyksiä löytyy yllättävästi.

1) Sen hetken hän muistaisi aikojen päästä. Kun haavoittuneesta koivusta tipahteli kevään mahlaa hänen otsalleen hänen maatessaan selällään nurmella tuntien suurta ykseyttä. Se jokin kumpusi hänen sisältään kun hän katseli taivaalle ja vielä tunnelmoi sitä hiekkaista suudelmaa, jonka oli painanut maata vasten - ja maa oli vastannut. Viimeinen kohtaus, seurausta lääkkeiden jättämisestä. Hän murahti, kääntyi kyljelleen ja oksensi. Sitten hän rojahti vatsalleen, nukahti viimeiseen uneen ripulit housussaan, kasvot oksennuksessa mutta suudelman multainen, yleismaailmallinen maku yhä huulillaan... "Gaia, olen pikku rakastajasi, lantamurusesi, ainoa johon saatoit luottaa. Nyt tulen sinuksi vihdoin."

 

2) Suutelin persettäsi. Kutina levisi joka puolelle. Mikä ihana perse, ajattelin, ja suutelin lisää. Hetket valuivat päälleni kuin ripuli. Elämä, oi elämä, sinä pyhä, olet läsnä tässä hetkessä. Kevään ensimmäiset linnut pärähtivät soimaan ulkona, tuuli kantoi niiden äänen ikkunasta sisään. Ne herättivät intohimon sydämeeni, polttavan tulen, jota kuuma ripuli lietsoi kiihkoon. Silloin, sinä hetkenä, päähäni pisti tikarin lailla polttava ajatus: tahdon kuolla hänen pakaroidensa väliin, rusentua, puristua, tukehtua tähän hetkeen. Upotin pääni syvemmälle hänen pakaroidensa autuuteen, syvemmelle, sujahdin peräaukkoon ja pitkälle peräsuoleen. Polttava tuli levahti vasten kasvojani. Kuolin autuuden hetkellä.