(Lavalle saapuu Albrand henxeleitään paukutellen. Sitten hän viskaa hattunsa taitavasti pystynaulakkoon ja rupeaa jodlaamaan)

Albrand: Jodelidiludadidalidadodelijodelijuuuuuu!

(Yleisö hämmentyy)

Albrand: Matkalla tänne minulle sattui hassu kommellus. Huomasin olevani selvin päin! Eihän tämä käy päinsä, eihän tämä toki käy laatuun.

(Albrand ottaa povitaskustaan litran pullon Tapiota, korkkaa suurmiehen elkein korkkia polveensa paksauttaen ja ottaa aimo huikan *gulgulgul* Yleisö mylvii, Albrand tanssii pienen boogien)

Albrand: Hop hop! Vuosien varrella olen saavuttanut jonkinlaista pahamaineisuutta persoonana, joka aika ajoin nauttii drinkin. Tai sata drinkkiä. Käytökseni johdosta minulle on suotu Alkemistin arvonimi. Totisesti suuri kunnia! Malja! Malja MINULLE! (gulgulgul) Sankarillisimmassa ja ylväimmässä juopuneisuudessanikaan en koskaan ole paijannut pikkupoikien pilivekottimia. Olen sotkenut paitani, olen kastellut housuni, olen antanut ylen ystävieni päälle ja sammunut kylmiin, sottaisiin miesten-.... hmm, ja naistenvessoihin, ja tästä kaikesta olen hyvin ylpeä! Mutta en minä mikään helevetin pervo ole. Minä olen juoppo. Minä juon, puhun liian kovaa, kaadan ja rikon esineitä ja asioita, nukun toisten kylpytakeissa, kuljen öisiä sivukujia... ja pääkatuja... ilman housuja, kerran lainasin eläintarhasta kirahvin ja vein sen VPK:n tansseihin! Kaikki tämä, koska olen suuri alkohol... kemisti. Rikas ja suurenmoinen perinne, jota ei tule sekoittaa rasismiin tai perversioon. Ne ovat omat tieteenalansa. SCHOLL ZUM DEN BITTEREN ENDE! (gulgulgul)

(Yleisö viheltää ja aplodeeraa)

Albrand: Painukaa helvettiin siitä! (kusee lavalle)

Jos tämä ei teitä vielä piristänyt, kuunnelkaa Bob Dylanin Everybody must get stoned