Posetiivari oli saapunut paikalle ja veivasi soittopeliään innoissaan. Karnevaalitunnelma oli tavoittanut rahvaan. Mylläri Anttila otti oikein kunnolla vauhtia ja upotti nyrkkinsä syvälle suutari Laamanssonin perseeseen, ja pyöritteli. Anttilan oli ollut tarkoitus lyödä nuohooja Pankkosta ihan vaan kasvoihin tai rintaan mutta kaaos oli aikamoinen ja tilanteet, asetelmat ja asennot vaihtuivat kovin nopeasti ja Anttila oli tosiaan ottanut kovasti vauhtia, eikä saattanut enää hyökkäystään ohjata uudelleen tahi keskeyttää. Näinpä Anttilasta ja Laamanssonista yllättävällä tavalla tulikin toisilleen kovasti läheiset. Yhä syvemmälle upotti Anttila kaivavaa vasaraansa, kunnes käsi oli olkapäätä myöten sisällä Laamanssonnissa. Sitten tuli Anttilan veli, maamies ja kalastaja, tunkipa kouransa Laamanssonin suusta sisään ja syvälle tunkeutui, kunnes löi juhlallisesti kättä veljensä kanssa. Laamanssonin sekalaiset elämännesteet olivat roiskuneet yltympäriinsä ja sisäinen verenvuoto oli jotain käsittämätöntä. Vielä hän viimeisinä sanoinaan jotenkin sai kähistyä:

-Miehiinsekaantujat!

Posetiivarin musiikin tahtiin tanssahteli hovinarri, joka oli kolmatta metriä ja aivan alasti lukuun ottamatta narrinhiippaa. Hän pyöritteli valtaisaa sukuelintään laajassa kaaressa musiikkia kehon kielellä säestäen. Lopulta villiintynyt terska läjähti Tampereen pormestarin vaimon poskelle. Siitähän narri innostui ja pissasi vaimorukan litimäräksi innostuneesti vinkuen. Niin ikään tanssi turkkilaiseen tyyliin pyörivä dervissi, jonka molemmassa kädessä oli terävä sapeli. Hän kieppui kuoleman valssia, hänen sapelinsa katkaisivat käsivarsia ja kaivoivat sisäelimiä ja suolia ulos. Sapeli leikkasi yhdeltä mieheltä kiusallisen suolimulkun pois tykkänään. Ilahtuneena mies rupesi laulamaan ja tanssimaan tyränsä poistuttua elämäänsä hankaloittamasta. Vieläpä hän kellisti punatukkaisen piian alleen ja rupesi siinä paikassa toimittamaan lemmen työtä ällistyneelle neitsyeelle. Tämä oli entisen tyrämiekkosen onnenpäivä. Kusta valuva pormestarin vaimo koetti häntä hillitä, mutta koki vain itsekin saman kohtalon kuin piika.

Julma-Risto oli sitonut naapurinsa kiinni puuhun ja puukalikalla nyt kohteli kaltoin tämän kasvoja. Silmät kiiluen hän hakkasi hampaita irti, ne sinkoilivat oikealle ja vasemmalle hirvittäviä tuskia aikaansaattaen. Hän mursi naapurinsa leuan, veri valui valtoimenaan suupielistä alas rinnuksille ja mies tärisi ja itki. Riston suupielistä valui jo hurmavaahtoa kun hän käänsi kalikan kädessään ja sen terävällä päällä kaivoi naapurin toisen silmän jämäkällä otteella ulos kuopastaan. Mies ulvoi aivan hulluna ja shokki vei hänet toiseen maailmaan kun Risto nautinnollisesti pureskeli ja maiskutteli silmämunaa suussaan. Sitten hän kääntyi poispäin, päästi aimo pierun ja lähti etsimään uusia elämyksiä.

-Tämä hetki on kaunis! julisti jesuiittojen abbedissa Pyhä Benevoluptos ja suuteli ristiään himoissaan. Hän oli sekoittanut hyvän ja pahan, korkean ja matalan, kaikki oli hänen päässään ylösalaisin ja alhainen oli ylhäistä ja musta valkoista. Nainen riisuitui alasti ja hänen kookkaita rintojaan asetettiin imemään kaksi basiliskia. Sitten hän ratsasti mustalla pukilla ympyrää ja veisasi kauneimmat virtensä.

Miekalla veti nihti Alfons metsästäjä Toopelta housut alas ja sitten leikkasi häneltä niin munat kuin kalunkin irti ja asetti ne seipään nokkaan. Kiusaantuneena Toope hyppeli ja koetti kiveksiään ja killuttimiaan tavoittaa, mutta liian lyhyenä tumppina ei onnistunut, kun pitkä Alfons oli ne korkealla asettunut. Alfons nauroi Toopen yrityksille makeasti ja siveli viiksiään. Lauma rippi-ikäisiä tytönhetukoita asettui rinkiin Toopea ilkkumaan. Toope kaappasi viikatteen ja yhdellä repäisyllä tiputti kaikkien tyttöjen päät harteilta ja mutaiselle tantereelle pyörimään. Äidit itkivät kovasti tyttöjään ja tekivät aikanaan kaikki itsemurhan. Nihti Alfons kehui Toope-metsästäjää vuolaasti ja tökkäsi vielä nokkahuilut jokaisen päättömän tytön kuolleesta pikku pillusta sojottamaan. Sitten hän rupesi puhaltelemaan Ukko Nooaa. Toivottamasti tavoitteli Toope vielä sukuelimiään seipään nokasta.

Lukutaidoton kylähullu Seppo poltti mustaa raamattua nuotiolla ja paistoi makkaraa päälle. Makkarasta ilmestyi piru, joka pureksi, pisteli ja piinasi Seppoa kunnes vei hänet mukanaan helvettiin. Näin Seppo säästyi maanpäälliseltä helvetiltä.

Hävitys oli jatkunut kaksi tuntia. Kaksintaistelun voittaja Pertti Hartela oli vetäytynyt läheiseen ilotaloon ryyppäämään ja ilakoimaan, mutta sai kuulla mittelön tavallista mittavammista jälkiseuraamuksista. Hartela tilasi itselleen kantotuolin, jota kannatteli kuusi jykevää amerikkalaista. Hartela löi heitä piiskalla, kirosi ja joi lekkeristä viinaa. Polvellaan hänellä oli huora ja päässään laakeriseppele. Päivän sankari aikoi omin silmin nähdä, kuinka hänen voittoaan kunnioitettiin ja juhlittiin.

Matkalla varsinaiselle juhla-aukiolle Pertti jo tapasi vallan kiinnostavan pariskunnan: viehättävä, uhkea nainen oli nostanut hameensa kainaloihin ja kyykyssä paskansi mädältä haisevat ruikut miehensä kasvoille. Toimitus sujui hyvin ja kantotuoli jatkoi keikkuen matkaansa iljettävän huoran ottaessa Pertiltä hampaat irvessä suihin. Amerikkalaiset lauloivat When Johnny comes marching home again, hooray, hooray. He kantoivat paidatta ja heillä kaikilla oli renkaat rinnan kärjissä, nänneissä. Kaikki he olivat veljeksiä keskenään, kerran olivat laivalla Ameriikasta tulleet. Pertti läväytti piiskaansa ja löi tahtia.

Ruma noita-akka kieriskeli alastomana nurmella ja suihkutteli haavoistaan verta ja mätää ja sankkaa ja limaa yltympäriinsä kunnes hänen päähänsä löi valtava puunuija, jota heilutteli jättiläinen Mauno. Kallo murskautui tuhanneksi sirpaleeksi. Sitten Mauno kaivoi vähän kuoppaa, asetti nuijan sojottamaan maahan kahvapuoli ylös, otti vauhtia ja loikkasi taitavasti niin, että jättiläismies laskeutui persreikä edellä isoon nuijaansa ja lävistyi tykkänään. Iloisesti naurahtaen hän ponkaisi taas jaloilleen ja kaivoi nuijan ulos, jonka mukana tuli myös hänen peräsuolistonsa. Käyttäen peräsuoltaan lassona hän vangitsi ja hilasi luokseen kauniin kreivittären, jota suuteli ja lausui rakkauden valat. Sitten hän tukehdutti hänet lemuavalla peräsuolellaan.

Joesta maalle oli luikerrellut monikymmenmetrinen hirviökäärme, jonka suomut välkehtivät ilta-auringossa. Torin laidalla istui synnytystuolissa paronitar Gustavssköld ja ähki, ähelsi. Käärme asettui tuolin alle kita ammollaan vartomaan kärsivällisesti ja sai aperitiivikseen koko joukon sekalaisia ruumiinnesteitä, joita paronitar päästeli kohtu jo levällään. Ennen pitkää tippui odottavaan suuhun myös uusi paroni Gustavssköld. Käärme nielaisi vastasyntyneen suurta nautintoa tuntien, nuoli kaksihaaraisella kielellään paronittaren alapäätä kiitokseksi jonkin aikaa ja luikerteli sitten tyytyväisenä takaisin jokeen. Paronitar tuli hulluksi ja alkoi jokeltaa. Hän oli koko elämänsä jahdannut uusia kokemuksia. Niinpä...

Kärpäsiä surisi ennennäkemättömästi ja koko Pohjolan korppikotkat kaartoivat helvettiäkin kauhistuttavamman torin yllä. Pertti Hartela saapui ajoissa näkemään ja kokemaan kaiken kunniansa, mutta nyt murhenäytelmä oli vihdoin päättymässä. Lopulta paikalle ehti virkavalta ja rauhoitteli hirvittävän taistelutantereen. Väkeä uhkailtiin mestauslavalla ja tyrmällä, joka tuntui sangen kesyltä ja lauhkealta maiken tapahtuneen jälkeen. Ronskisti vaan ranttaliksi, kuittasi kansa.