(Taaratar ja Rauni kävelevät autiota hiekkarantaa ja keskustelevat)

Rauni: Miten käy Suomen kansan, jos pyhä naiseus heiltä unholaan jää? Väkivoima surkastuu.

Taaratar: Eivät enää naiset pääse sotimaan eivätkä tietoa hallitsemaan.

Rauni: Joutavatko orjiksi, alemmiksi elukoiksi, laiskan leipää laittamahan, peltoon paskaa panemahan?

Taaratar: No älä nyt härsky siinä...

(Metsänsiimeksessä kyykkii Mielikki kyykkypissa suhisten. Nähdessään Raunin ja Taarattaren hän vilkuttaa)

Mielikki: Hoi hoi siskot, oottakaapa minua!

Taaratar: No ootetaan ootetaan, pyyhi itsesi ensin!

Rauni: Voi pyhän naiseuden tähden!

(Rauni, Taaratar ja metsän siimeksestä seuraan liittynyt Mielikki jatkavat rantakävelyään. Nyt ympärillä lentelee metsän lintusia livertäen)

Mielikki: Huolta kanna emme, rannalla kun astelemme! Hilipatipippan tirvandaa...

Rauni: Mitenkäs se Tapio?

Mielikki: Jaa en minä tiiä. Hittavaisen papanoita natustelee.

Rauni: Me olemme huolissamme, että naisen asema on muuttumassa Suomaassa.

Mielikki: Minun asema ei muutu, se on vaka kuin vätys-Väinön väline!

Taaratar: No sinä nyt oot tuollainen vallaton pystymetsästä repästy hipinretale! Miten käy amatsoonien?

Rauni: Joutavatko orjiksi, alemmiksi elukoiksi, laiskan leipää laittamahan, peltoon paskaa panemahan?!

Mielikki: No älkää maaorjiksi alkako, vaan metsästäkää ja marjastakaa ja sienestäkää kuten ennenkin. Kyllä Hittavaisella, Nyyrikillä, Marjatalla ja Akansienellä lapsia riittää.

Taaratar: Mutta veri vie naista sotimaan, väkivalloin voittamaan! On johdettava miesten joukkoja isänmaan ja äidinkielen puolesta...

Rauni: Kalastaakin voipi kyllä eukko sekä äijä. (ottaa yhtäkkiä taskustaan helistimen ja rytkyttää sitä)

Taaratar: Jaaha, että koko kööri koolle.

(Tyrskyistä ilmestyy vedenneito Wellamo.)

Mielikki: Siinä ompi Veden Valio.

Wellamo: Päevvee! Kala syö hyvin tänään. Veen väki vahvistuu.

Rauni: Hyvä juttu, mutta me olemme huolissamme, että naisen asema on muuttumassa Suomelassa.

Wellamo: Meri on oikukas, mutta ei se nainen miksikään muutu ainakaan minun valtakunnassani.

Mielikki: Liitypä seuraamme, on niin kaunis päiväkin!

Wellamo: Mikä jottei, maakrapuna hortoilu on aina vaihtelua.

(Suomalaiset muinaisjumalattaret jutustelevat lintusten ja kalojen saattamana kunnes saapuvat juurespellolle)

Kullitar: Katos vaan, siinähän on melkein kaikki paitsi Ilmattaret. Onko hätäkokous päällä?

Mielikki: Liekö tässä suuremmin hätiä mitiä.

Rauni: Ai niin, ilmattaret. (rytkyttää helistintään)

Taaratar: Hyvinkö kasvaa kaalit ja nauriit maan kuulut?

Kullitar: (kuokkaan rennosti nojaillen) Kullit paisuu komiasti!

Wellamo: Onko Äkräs ahkeroinut?

Kullitar: Älä uskokaan, humalaansa makaa ojan penkalla kun Pekko hänet juotti...

(Taivahista laskeutuvat Ilman Impi ja hänen muutama sisarensakin)

Ilman Impi: Onko täällä UKON VAKAT?

Mielikki: Ties, vaikka pidettäisiinkin!

Rauni: Me olemme huolissamme pyhästä naisen asemasta Suomaalassa.

Ilman Impi: Niin kauan on pyhää, kuin joku haluaa vielä syntyä tähän Maa Ilmaan.

Wellamo: Taikka vetehen.

Mielikki: Tai metsään!

Rauni: Vieläköhän tässä olisi paukkuja. (rytkyttää helistintään)

(Maan alta nousevat Loviatar ja Iro)

Loviatar: Mitääh?

Iro: No tokkiisa.

Taaratar: Oliko nyt huono aika?

Loviatar: Lemmen leikit leiskuivat, himot hirvittävät hiiden. Pahaan paikkaan poloiset toitte toikkaroimaan tänne.

Iro: Tämän on paras olla tärkeää!

Rauni: Tämä on naisasiakokous...

Loviatar: Hyvä on! Ryhdytään sitten uudestaan asialle!

Mielikki: Hihii! Naaraskarhun naintiasiat.

Wellamo: Ei meillä hätää ole. Jos miehistä ei ole, niin vehdataan toistemme kanssa!

Kullitar: Olisiko nyt väkevien juhlien paikka?

Taaratar: Nyt pidetäänkin AKKAVAKKA! Kutsutaan menninkäiset palvelijoiksi.

Mielikki: Emäntiähän tässä kaikki ollaan, vai mitä tyttelit!

Loviatar: Totta hornassa.

Rauni: Menkäämme pyhään lehtoon toimittamaan tointa tomeraa.

(Orgiat olivat jumalattarelliset.)