Kevään kunniaksi julkaisen uudelleen Mr M.E. Newmanin kuuluisista veijaritarinoista yhden luvun.

Luku IX: Kosheeza Foxin metkut

Aamunkoitteessa istuin kuin räätäli ja rasvasin valppain mielin browninkiani Ekstra-neitsytoliiviöljyllä sekä balsamiviinietikalla. Aurinko kimalteli piipulla. Tämä paukkurauta tulisi kypsentämään pahantekijät kaikkien gastronomien lakien mukaisesti. Myös derringer sai osansa. Kohta saattaisi joutua tositoimiin. Ei krapulaa. Ei huolia. Mitä minä huolin veitikka nuori! Pian Petro Attrezzo könysi hätkähtäen ylös, ihaili toimiani, laittoi espresson tulelle ja rakensi itselleen kohtuullisen krapularyypyn. Tarjosi minullekin ukkokulta, mutta minäpä en tarvinnut. Kerrankin! Hahaa! Olin nuori ja vahva. Kolmas nainen ja Vincitorakin liittyivät aamupalalle ja olivat jo tekemässä hätäistä lähtöä kohti seuraavaa… mitä se nyt olikaan, filmauspaikkaa? Haastattelutilaisuutta? Jotain heillä oli kiikarissa. Ja pian he vapautuivat seurastamme. Loin kaihoisia katseita Vincitoraan kun hän korkokengissään sipsutteli elegantisti limusiiniin, jonka olimme hänelle tilanneet. Aamupäivä eteni verkkaista tahtiaan, Belinda ja Kosheeza lesboilivat vielä kiihkeästi alkovissa, Petro ja minä filosofeerasimme vapaasta tahdosta, elämän pyörteistä ja siitä olisiko lähistöllä muita kivoja kahvilabaareja tahi salakapakoita vaiko suuntaisimmeko eiliseen paikkaan vaiko keskustaan tahi satamaan vaiko karistaisimme tämän kaupungin tomut jaloistamme et cetera et cetera ad infinitum...

            Mäkivaaran Tepolta tuli tekstiviesti. Luigi oli yhä tallella! Fabio ei niinkään. Manu oli petturi! Teppo oli sekava. Minun olisi nähtävä hänet silmästä silmään. Ilokseni hän oli jo järjestämässä rendezvousta ja tête-a-têtea. Mattias von Böckerstörmiltä oli näköjään tullut yöllä salaperäinen viesti. ”Seitsemäs aisti perustuu järjestyksen tajuamiseen, se on musikaalinen inspiratsioni. Filosofinen intuitsioni, samalla tavoin kuin musikaalinen inspiratsioni, käsittää, että tämä maailma on kosmos eikä kaaos. Tule yhdeksi kosmoksen kanssa..!” Vai niin. Tätä pitäisi näyttää Tepolle.

            Petro Attrezzo virkistyi nopeasti poikamaiseksi komeljanttariksi ja suuntasikin seuraavalle baarikierrokselle. Vihdoin ja viimein Belinda ja Kosheeza saapuivat aamupalalle lemmenalkoovistaan, hepenet rypyssä, tukka sekaisin ja muutenkin sangen revahtaneina. Olikohan Belinda saanut lirkuteltua Kosheezalta salaisuuksia yöllä? Tai Kosheeza häneltä? Oliko sellainen edes kumpaisenkaan agendalla? Vainoharhaisuus otti minut lempeään syleilyynsä. Kuten myös Kosheeza.

-Lasu Silkkiakka on muuten juuri julkaissut uuden populaaritutkielman Samuel Pöntöstä.

-Tiedän, se julkaistiin Lombardian Säätiön apurahoilla, tiesi Kosheeza. Varma menestys!

-Taas Samuel Pönttö? Eikö se homma tullut selväksi? ihmetteli Belinda.

-Niin, jo 20 vuotta sitten? myötäilin.

-Ilmeisesti ei. Juha Otsojyry kommentoi jo Ilta-Puluun että kirja on mahtailevaa, elitististä paskaa.

-Kuinkas muutenkaan.

Kosheeza oli tietenkin ajan hermolla. Pääsi ulkomaanreissullakin käsiksi Bild-Zeitungin, Le Monden ja The Guardianin lisäksi kotoisiin Ilta-Puluun, Parnassiin ja Parnassoon. Vertailin hajamielisesti Kosheezan ja serkkuni hiuksia ja tissejä ja mietin kuinka edetä. Belinda tiesi hullusta suunnitelmastamme kaapata paavin sukukalleudet. Tiesikö Kosheeza? Oliko enää mitään mistä se ovela pirulainen ei ollut selvillä?! Jatkoin small talkia.

-Eiköhän Matilda Klingon tai Mattias von Böckerström tai joku kohta tarjoa vastinetta Otsolle. Saattaapa Klingoni peräti antaa hänelle tapakasvatusta ja ojentaa kunnolla.

-En usko että sentään julkisesti, ehkä kahden kesken…

-Ei sitä tiedä millainen oppimestari se nykyään katsoo olevansa…

            Niinpä niin. Minut päästettiin kuitenkin ennen pitkää pahasta.

-Kerroin Kosheezalle kaiken. (Tulee huomata, että Belindan ”kaiken” oli osoitettu Kosheezalle: hän luulkoon saaneensa tietää kaiken, vaikka tiesi kenties vain murto-osan. Kosheeza tosin tiedosti tämän.) Hän oli jo jäljillä muutenkin! Kerroin, että sinulla on liittolaisia…

En voinut enää peitellä hölmistyneisyyttäni.

-Mutta mistäs SINÄ sen tiesit, kultapieni muruseni?

-Minulla on lähteeni. Ja älä puhuttele minua noin, sinä törkeä pökäle!

Vai niin. Helvetinmoista salailua! Kaadoin kaikille armanjakkia ja löin useimmat korteistani saman tien pöytään.

-Me aiomme varastaa paavin kultapallit sun muut helyt ja vitkuttimet, kulta-aarteet ja floriinit ja dubloonit ja jalokivet, Vespuccion veljesten ja erinäisten kirjallistieteellisten kronikoiden avulla. Emmanuel Conquistador on seikkaileva löytöretkeilijä joka avustaa meitä. Olemme eksyttäneet matkan varrella jo muiden muassa kuuluisan gotlantilaisen kulttuuriagentti Koh-i-Noorin ja Teppo lähetti äsken tekstiviestin ilotalosta ja meillä on treffit ylihuomenna Välähtelevien Veitsien Majatalossa.

-Eliot eksytti Koh-i-Noorin ottamalla häneltä patukasta päähän, heitti Belinda väliin. Murahdin kärsimättömästi kommentoimatta sen kummemmin. Kosheeza lipaisi armanjakkiaan ja löi myös kortit pöytään.

-Olemme samassa veneessä. Kuules Hårding! Tässä on pelissä enemmänkin kuin paavin kalut ja pallit ja kardinaalien munaukset. Uuslombardit, joihin olen yhteydessä, haluavat takavarikoida vatikaanin arkistoista ikivanhan reliikin, Codex Langobarduksen. Lombardien päämies ja oltermanni ei ole tästä vielä edes tietoinen. Juhlakalu ojennetaan hänelle yllätyksenä ensi mittumaarina, ja lahjonnan tuloksena länsilombardit hyväksyttäisiin uuslombardien keskusliittoon ja lombardien kansanyhteisöön. Minä tiedän, mikä sinä olet miehiäsi. Olet lombardi niin kuin isäsikin! Näin ollen sinun on PAKKO tulla ensiksi kanssani Castello di Lombardiaan… yhteistyöllä saavutamme kaikki tavoitteemme.

Kosheeza hipelöi pöydän alla sukitetulla jalallaan haaroväliäni. Ostin kulmakioskista pienen moukkupullon(0,35l) rommia, askin Van Kempiä ja vielä Ritmeester Golden Livardea. Eipä pääsisi pulahätä yllättämään.