Herättääkseni lukijain himoa liitän vielä yhden luvun veijaritarinasta Il Buffo Grazioso. Tarkastin naatin kysymät loppuvaiheet, ja ne olivat sittenkin niin loisteliaita, että niitä en tännä liitä pilaamaan lukunautintoa. Sen sijaan tässä yksi välinäytös. Hyvää viikonloppua! ILOISTA VAPPUA! Ostakaa ihmeessä koko jännittävä lehtiö, siellä on paljon parempia kohtia! -Albrand Suuri

 

Voi surkeus, onko tuo mies onttojalkainen? Oluttölkki toisensa perään virtaa hänen kurkustaan alas, ja rommiakin hän juo samalla. Välillä hän naureskelee, välillä hän on vakava, usein hän on poissaoleva. Onkohan hän ylimielinen? Mulkunuittaja ei ole ylimielinen, hän on rehellinen mulkku. Tässä me istumme vierekkäin Luigin punkalla yhteisessä hytissämme ja Manuel tanssii, tanssii, hän vain tanssii, elämä on hänelle tanssia, iloisena ja surullisena hän tanssii yökerhossa mutta me olemme totisesti miehiä hyvässä ja pahassa. Kaksi päivää olemme seilanneet merellä. Tepa vääntää kanssani kättä ja häviää taas, herra Hårding virnuilee pari kertaa minkä jaksaa ja muuten katselee ikkunasta ulos joko jotain kovasti ajatellen taikka järki aivan jäässä, mahdoton sanoa. Kuinka hän minua mietityttääkään!

            Tepa-Mulkku rehentelee suvustaan mutta kyllä minä ja Luigi hänet tietysti voitamme, meidän suvussamme on paavi ja madonna ja työläisvoimaakin. Herra Hårdingin suvusta en tiedä mitään tarkempaa, paitsi että hän kertoi italialaisesta Belinda-serkustaan jonka saatamme tavata. Olikohan se humalaisen houreita? En usko. Hän makaa nyt ja polttaa ja hyräilee. Äsken hän keskusteli eloisasti Luigin kanssa musiikista mutta lopetti sitten kuin seinään.

            Aiemmin illalla Teppo, Manuel ja minä olimme jo käväisemässä baarissa. Teppo paljasti tulevansa pienessä humalassa letkeäksi seuramieheksi. Miten sen nyt ottaa, sanoi Manuel harkitsemattomasti. Silloin Teppo nousi ylös, huitoi käsillään ja julisti:

-Minä olen maailman uusi herra!

Sitten hän ilman muuta ilmoitti että tämä on paska paikka ja maailman uutta herraa kusettaa nyt. Hän pani barettinsa pöydälle ja marssi suoraa päätä naistenvessaan. Koetimme estää Tepa-Mulkkua, mutta hän ei kuullut. Ehkä hän ei hyväksy sukupuolirajoituksia tai niillä ei ole hänelle väliä. Epäilemme häntä jonkinlaiseksi feministi-filosofiksi. Ehkä minun olisi paras kysyä Luigilta. Teppo tuli pian vessasta rauhoittuneena.

-Tämä on paska paikka, hohoo… ja minä pidän siitä!

Ja niin kaikki oli taas hyvin.

            Mutta minun tekee kovasti mieleni naista, edes feministiä. Kohta me varmaankin menemme Manuelin seuraksi yökerhoon ja juhlimme ainoalla oikealla tavalla. Kohta me olisimme Vatikaanissa pelaamassa upporikasta tai rutiköyhää elämä panoksena, mutta sitä ennen ehtisimme vietellä vielä monta sööttiä tanskalaista. Sillä niitä tämä laiva jostain syystä pursuaa. Vielä rommipullo kiertämään, ja muistamme olevamme nuoria ja nälkäisiä.