En minä sen ihmeempiä silloin. Ostin Waltarin panoksen Ihmisen ääni-sarjaan(aiemmin ostamani sarjasta on Jörn Donner, nyt Jörkka ja Mika ovat kavereita hyllyssäni), Bukin vanhan likaisen miehen jorinoita ruotsiksi, join 3-4 tuoppia Newcastle Brown Alea hanasta, ja väliin Jamesonin ja veden. Siitä tuli kuin tulikin liquid lunch. Illallakin sitten maistui, ja seuraavana päivänä myös. Eilen tein sitä, mikä on juomarille yhtä luonnollista kuin syöminen ja hengittäminen mutta tietysti vähemmän luonnollista kuin juominen: purkauduin yläkautta. Yhh.

Mutta eihän tämä mitään. Äsken vastaanotin puhelun Tallinnan konsulaatilta ja rupesin lipunostohommiin(onneksi Vikingillä on nettikauppa). Siellä isältä on viety käteiset ja paluulippu kait, jouduin pelastamaan hänet. Helvetin helvetti. Suku on pahin. Olisi tässä omiakin asioita hoidettavana... katsotaanpa niitä seuraavaksi. Enter Los! Hirveätä olisi ollut joutua menemään Helsinkiin tätä selvittämään.