Jälkeen useamman päivän epäsäännöllisen ja tavallisesta arjesta poikkeavan elämän, ei välttämättä pelkästään runsaan alkoholinkäytön vaan muunkin perusteita horjuttavan merkeissä, unet taipuvat sellaiseen alttiilla henkilöllä deliriumin luoville esiasteille. Varsinaisten hallusinaatioiden tai muiden valveajan oireiden ei tarvitse tulla (vielä) kyseeseen. Deliriumunet ovat vielä toista kuin delirium. Näissä unimaailmoissa esiintyy niin vahva oma mytologia ja valveesta vieras tunnelma, että ne vastaavat luovuudessaan kuukausien huolellista tietoista työtä. Alitajunta on ilman kyseenalaistamista ja eri vaihtoehtojen punnitsemista lentänyt vapaana ja vaiston avulla löytänyt tiensä.

Näyt ovat usein painajaismaisia jos ei muuten niin vierautensa takia. Unet voivat toistuilla, niiden välillä voi herätä valveille joko näennäisesti tai todella ja ne ovat usein täysin todentuntuisia. Niille voi unimatkaaja tosin myös olla vastustuskykyinen, tiedostaa olevansa unessa ja vaikkapaa nauraa näyilleen. Unelmissa esiintyy vaikuttavaa taustamusiikkia, monimutkaisia kuvallisia esityksiä, vahvoja henkilöhahmoja ja mytologisia aineksia. Niissä voi havaita mystistä taustatyötä, selittämättömän vaikutusta. Ne olisivat mahtavaa ainesta hänelle joka niitä hyödyntäisi. Näin ovat tehneet shamaanit ja tietyn tyyppiset kirjailijakutsumukset. Tällöin on voitu käyttää valvottamista, päihteitä, paastoa ym. unimaailman saattamiseksi erikoiseksi.

Tällaisten unien jälkeen päihtymyksen ja juopumuksen fyysiset oireet ovat useimmiten ohi ja mielenseikkailija voi kirjata ylös kokemuksiaan ja työstää niitä nyt tietoisesti. Myös melankolinen vaihe on voitettu tajunnan rakennettua itseään alhaalta käsin uudestaan. Näin on luotu uskontoja ja uskomuksia, uneksijan toimesta ja tämäntapaisella työmetodiikalla.