Joissakin kouluista on kielletty omien kynien, kumien ja viivainten tuominen kouluun. Ettei synny kateutta ja eripuraa, vissiin. Toisella ei saa olla enemmän. Vaiko niin, ettei saa joutua jakamaan omastaan?

Samalla aikaa yhteiskunnasta ja työmaailmasta aistii sellaisia viboja, että sosiaalinen taistelu, vastenmielinen pyrkyryys ja kyynärpäätaktiikka yhä enemmissä määrin määrittelevät pärjäämisesi.

Toisaalta tasapäistetään. Toisaalta aikaansaadaan, että valitsemalla Rahan Tien itsensä muodostamisen ja opiskelun vaiheessa saa yhä suuremman taloudellisen ja yhteiskunnallisen palkkion. Tämä johtaa syvällisen ja laajan ketjun päätteeksi siihen, että talouden ja vallan kahvassa on yhä dorkempia ihmisiä, jotka eivät ole päteviä oikein mihinkään tai jos ovat, eivät ainakaan omaa laajempaa näkemystä asioista.

Helvettiä kohti tässä mennään ja oikein keskittämällä. Ajetaan kaksi tuntia lähimpään kouluun (ekologistakin!) ylihienolla statusautolla ja sitten kaikille varmasti samanlaiset lyijärit.... hetkinen, en halua saada mitään Kaarina Hazard-vivahdetta tähän. Hänet pitäisi.... hetkinen, en halua saada syytettä. Mutta olisipa ryyppyä ja punaviiniä tämän päivän uunilihatalkoisiini. Tuossa on kaapelimodeemi. Ei mikään mobiili laajakaista vain oikea. Mutta vielä se ei ole kytkeytynyt. Kun se kytkeytyy, alistan koko Internetin Brulhun hirmuvaltaan! Niinhän portaalit sun muut alistavat jo nyt, ennen tämä oli villiä länttä ja elämä oli kaunista, kaunista oli kun Durin oli nuori juu. Minä annan kansalaisileni hirvittävän lahjan, nimittäin vapauden. Positiivista alistamista odotellessa.