Hra Jogiste, jonka tapasin joskus päivien 2 ja 3 välillä juopottelemassa, tuli haastamaan minut sopivasti juuri treenien JÄLKEEN. Vääntelin sen munan (ja omani) solmuun. Korvani alkaa muistuttamaan taas kivestäni, siis tennispalloa. Högö. Lääkitsen itseäni heboisille tarkoitetulla rohdolla. Alkaa ottamaan eteen. Göö. HÖHÖHÖÖ!

Keitä nämä kristityt ovat, ja missä on pakanoiden alkuhärkä? Hiekkapillu väittää tietävänsä jotain asiasta ja meidän pitää mennä johonkin esikaupunkiin tai kylään tai lähiöön tai ties mihin. Mikä ettei? minä tuumasin. Otetaan kabrioletti ja pakataan se täyteen giniä Rainbow'ssa. Mikä kannattaa tehdä, se kannattaa tehdä Kunnolla. Hiekkapillulla on polttomerkin näköinen tatuointi pakarassa jossa lukee OLTERMANNIN OMAISUUTTA. Lapseni hoitakoot itsensä sen aikaa... ne tienaavat omat rahansakin tuolla jossain puliveivaamalla, pitäisi repiä niiltä provikat omaan taskuun(järjestelmällisesti, eikä satunnaisesti kuten tähän asti)

Ajamme pois keskustasta ja tapaamme kuin tapaammekin neljän ihmisen arkaaisen, rustisen kultin. Hiekkapillun tuttuja. Puhumme Taarasta ja pillusta ja maistelemme pippuriviinaa. No helvetti, siinäpä se koska saföörimme hikeentyi. Voi, että meillä oli hauskaa! Sitten ajoimme kotiin ja perllä hakkasimme saföörin. Ensi kerralla Hiekkapillu ajaa. Se ajaa vaikka kauhakuormaajaa. Kätevää, persevää Puolet kultista seurasi muuten mukanamme kotiin... nähdään ensi Numerossa, lapset!