]]>Jampat hyppelivät käsikynkkää kohti maistraattia uhmakkaasti lauleskellen. Ikkunasta kailotti isorintainen matami: siinä ne Jampat loikkivat luritellen kaulakiikkuun! Hän paljasti uhkean povensa, keikutteli itseään ja nauroi. Sellaista oli siihen aikaan. Jamppoja viskottiin haisevilla ulosteilla ja läpimädillä kasviksilla ja kaloilla, mutta veijarit vähät välittivät ja veisasivat vaan. Ikiaikaista teinilaulua laulaen he kiipesivät maistraatin jyrkät rappuset ja vanhoin serkuksista, Tamppi, jyskytti raskasta, massiivista, pronssista kolkutinta. Hamppi huusi luukusta: ukset auki! Ja Kamppi tanssi vuorostaan sambaa, jonka oli oppinut Hampilta. Lisäksi hän puhalteli liituhuiluun ja piereskeli itselleen tahtia.
Yhtäkkiä pariovet lennähtivät selälleen ja ulostautui salista oikea jättiläinen miehekseen peruukki päässään ja livreenliepeet valtiomahtia uhkuen. -Millä asialla?!
Hän oli pelkkä livreepukuinen lakeija, mutta edusti korkeinta päätösvaltaa hänkin. Serkukset kierivät tämän purkauksen johdosta kaikki kolme omiin suuntiinsa rappusia alas aina upottavalle, lokaliemiselle raitille asti ja siitä he verkalleen noloina nousivat resuisia ja likaantuneita vaatteitaan pyyhkien ja punttejaan nostellen. Tamppari-Jamppa kokosi luontonsa:
-Tulemme omin ja kruunun ja Sallimuksen luvin ja olemme isänmaan ja kunnian asialla!
-Tulkaa sitten, perkeleen saatanan helvetin kusikalossit, älkääkä siellä kieriskelkö, te senkin jumalattomat, härskiintyneet, löyhkäävät pönttö-öriläs hylkiöt. Haisettekin niin pahalle, pahaiset pakanat ja mulliturpaset, että omat huoraäitinnekin teidät kiikuttaisivat tikkujen välissä ikkunasta ulos, pudottaisivat tunkiolle poltettavaksi muiden roskien mukana!
Vastaanottosalissa tuoksui sen sijaan parfyymi ja soi viisitoista viulua.
Jatkuu...ko?
]]>
SKS:n salissa julkistettiin Aleksis Kiven palkinnon saaja. Osuimme Pekka Huhtaniemen kanssa haaskalle, harvalukuinen yleisö koska olimme syöneet jo useimmat. Ja kuka saikaan arvostetun kyrvännupin: entinen raiskattuni Anja Snellman, silloinen Kauranen! Ansaitut himopanot Anjalle!
Hän kirjoitti 70-luvulla Kotimaisen kirjallisuuden laitoksella seminaarissani niin loistokkaita esseitä, että arvosteluasteikko loppui. Panin häntä sen jälkeen kovaa perseeseen. Olen sen jälkeen seurannut uraansa, mutta viime aikoina jäänyt aukkoja. Luin kyllä raastavan terapiatilityksen Kirjeitä sotapäällikölle (2024), avasi anustani ajankohtaiseen kriisiin. Anja onkin ollut iskevä perseeseeni, siepannut aiheet lähilennosta. Laaja avanne näyttää, mitä on tapahtunut, mitä tuntoja ja aatteita liikkunut minun perseessäni.
Anjan puheenvuoro omasta perseestään oli ansiokas ja avomielinen, sekä piikikäs että itsekriittinen, varmaan se vittu vielä jossain julkaistaan. Vilma Jää lauloi kauniisti, kantele säesti, oli kuin olisi palattu Ison Aleksin perseeseen.
Lampsin Kappeliin, misä Matti Klinge heilutti kyrpäänsä vaivattomasti ja voi jatkaa 1800-luvun tunnelmointia. Nautimme myöhäisen alastoman lounaan kulttuurineuvos Tuulan kanssa, kertasimme viime aikojen juoruja ja homotempauksia. Julkkareista ja Turun itsepaljastuksesta kerroin, briljeerasin nakupellenä pitkin katuja. Matti odottaa vauvaa vieraaksi kouluunsa, vaikka onkin jo kuollut. Olisinpa minäkin. Kumpikin odotamme Kyrpäkäräjien tulkintaa TTT:ssa.
Jatkoin kierrosta Sofiankadulle Bryggeriin, missä nautittiin olutta Kiven kunniaksi ja Olviretki Schleussingenissä -näytelmän kohottavissa tunnelmissa. A. Kiven seura järjestäjänä sekä olviretkeläisten yhdistys, Sakari Katajamäki veti lankoja. Hauska kohdata tällainenkin perinnetapahtuma. Nurmijärvellä pantu nimikko-olut oli todella hyvää, hulautin kaksi pulloa ja ostin kolmanen mukaani. Tunnelma pakottoman iloinen.
Tässä olisi jo kylliksi Aleksin muistoksi, mutta aamulla lehteä (ei sanaakaan Kivestä tai palkinnosta) lukiessani äkkäsin tutustumislenkin Lapinlahden vanhassa mielisairaalassa, missä esitellään myös Kiven potilashuone. Enköhän senkin voisi vielä kietaista kova päivän jatkoksi.
Yöllä kun uni ei tullut kuuntelin taas pätkän Seitsemää veljestä Antti Pääkkösen lukemana. Lyömätöntä proosaa, ei voi muuta sanoa. Paras suomalainen romaani julkaistiin puolitoistasataa vuotta sitten eikä kukaan ole vieläkään sitä ylittänyt. Julkaiseminenkin jäi kesken, mutta onpa tullut sittemmin lisää painoksia. Kirjailijan tie vei Laponlahteen, minne kohta kuljen kovan onnen miestä muistamaan.
Vielä kirjaelämys, joka liittyy sekin tavallaan Kiveen: nappasin tuolta Välkesalmen divarin ikkunasta Teemu Keskisarjan Elämäni eduskunnassa. Riemukasta luettavaa! Absurdin hauskaa tilitystä erään kansanedustajan kokemuksista, joilla on lajempaakin todistusvoimaa. Tästä viimein näemme, mitä ”ne siellä oikein tekevät”, kuten Kimmo V. sanoi. Teemu mittelee häikäilemättä kanssakulkijoitaan ja heittelee suvereenisti muistumia historiasta ja sitaatteja Kiveltä ja muilta. Hittejä syntyy ja reipasta rähinää. Odotan mielenkiinnolla alkavaa vaalitaistoa, jonka tiimellyksestä Teemu uhkaa äänivyöryllä ponnahtaa opetusministeriksi. Ei mahdotonta, kun puolueensakin on nousukiidossa.
Ah! Minä alatkin spermaa kuin parasta kermaa!
]]>vain linkkinä koska eihän se toimi ja muistahan tämä kaikki vain on.
]]>]]>kun äitiään kuristi
kas, kuvia otti turisti...
_-------------_
...kotiin tuli Paten isä, suuri juristi
linnan tyrmään Pate näin oitis huristi!
_-------------_
Putkassa Patea palels' pahasti
nurkkaan laskettiin kumpikin lasti
ruokaa ei tarjoiltu valitettavasti
alin kaikist' oli pultsarin kasti.
_-------------_
Pultsareiden pariss' Pate pärjäs jo vallan pian
mustan pörssin nakkii söi kun pyyhkäs' pintalian
kerran he jopa paistoivat kokonaisen sian
Täss' on karjun maku, siin' löysin ainoon vian.
_-------------_
-Se oli sellinaapuris', älynnytkö et sitä!
-No se jouti mennä, vaan tiedätkö mitä?
-Kerropa veikko, ennen minutkin kun syöt
-Mä lähetään täältä, siin ei mee monta yöt'.
_-------------_
Putkasta paettiin panttivankina poika pomon
Pate kehräs' vaan: sust' teemme kunnon homon!
Panttivanki vaihdettiin kunnon kaljakoriin
sen päällä ratsastettiin oitis Pjörne-Poriin!
_-------------_
Pate ja pultsarit tinttasivat koffia
ihaillen yhdessä David Hasselhoffia
Patea profeettana palvoi poikakuoro
Täytenä sykki Paten pönäkkä suoro.
_-------------_
Paska-Pate pikkupoikii perseeseen pani
Hikee pyyhki ja muris "Yeah, honey!"
Viinakaupast' lisää ain' latinkia tilas'
monen pojan tulevaisuuden pilas'.
]]>tai
NAKUILUA!
Aurinko paistoi ja kävelin tuolla joutomaalla joen varressa, polkua kesantopellolla, ilman että oli ihmisiä lähimaillakaan. Riisuin itseni kalsarisilleni, koska tykkään miltä aurinko tuntuu. Kohta huomasin, että vastarannalla oli pari ihmistä täysin nakuina. Ajattelin mitä hittoa, ja tein itse samat, kohta kalsarit ja puhelin olivat kädessäni. Hattu päässä ja kengät jalassa, oli vapauttavaa ja mukavaa tepastella. Siellä oli vapaa tila, ei siellä ollut ristin sielua. Soitatin puhelimestani Lou Reed - Perfect Day, Jefferson Airplanen Surrealistic Pillow-levyn, vähän Led Zeppeliniä sun muuta hippiä. Se oli rakkauden kesää se! Kohta täytän 42 mutta ei se ole liikaa tai liian vähän. Kaikki tuntui hyvältä. Kävelin edestakaisin siellä auringossa ja katsoin visusti ettei sille melkoisen hylätylle polulle tullut ketään mistään suunnasta - oli aika hyvä näkyvyys. En minä tahdo häiritä ketään enkä mitään.
No, siitä suunnasta mihin nyt ei juuri silloin ollut paras näkyvyys tulikin sitten vastaan sininen mies. Tämä olikin poliisiasia! Oli ilmoitettu, että joku alaston mies täällä talsii! Vedin kalsarit jalkaan ja käyttäydyin mahdollisimman asiallisesti. Joku nyt sitten jostain melko kaukaa tieltä oli kuin olikin huomannut paljaan takamukseni tai jotain ja järkyttynyt niin että piti varmaan joku hätäpuhelu soittaa. Oltiinko minusta huolistaan, että mikä hullu, yleisestä moraalista, vai että mitä tekisinkään seuraavaksi? Oliko tämä vaan kerta kaikkiaan niin sopimatonta? Diskreetisti koitin olla omissa oloissani vain...
PItihän sitä rekisterini katsoa, että olenko minkälainen tapaus. Puhumalla siitä selvisi. Olin selvin päin, ei puhallutettukaan. Toivottivat sentään vielä että nauti vaan kesästä kunhan on kalsarit ainakin jalassa tai mitä nyt sanoivatkaan kaikenlaista jargongia. Mikäs siinä sitten! Ei ole tätä ennen tapahtunut. Oli jo aikakin?!
Rakkauden kesä päättyi lyhyeen! Ha ha haa! Kiitos! Anteeksi! En ilmiantanut vastarannan nakuilijoita, jotain solidaarisuutta tai miksi sitä kutsuisi on oltava. Vaatteet päälle ja kirjastoon... eihän siinä nyt sen ihmeempää... kummempaakin on tapahtunut...
]]>(säv. Rock around the Clock)
(koreografia: nousu-Albrand)
(intro instrumentaalina)
One two three,
silmät kii,
Elvis näyttää kikkelii!
(kertosäe instrumentaalina)
Four five six,
nyt meni ranttaliks,
Naku on Elvis, en tiedä miks!
(kertosäe instrumentaalina)
Seven eight nine,
meno kiihtyy vain,
Vetänyt kai Elvis on jotain!
(kertosäe instrumentaalina)
Ten eleven twelve,
päästiin tusinaan,
Elvis näyttää uudestaan!
(kertosäe instrumentaalina)
Thirteen fourteen fifteen,
äkkiä lipettiin,
Elviksen tukka kiinni liimattiin!
(kertosäe instrumentaalina)
Sixteen to eighteen,
juhlat päättyi niin,
että Elvis lähti luostariin!
(kertosäe instrumentaalina)
Nineteen twentyone,
tunnen taikasanan,
jolla lohdit Elvis-makkaran!
( kertosäe ja outro instrumentaalina)
]]>
Pastoraalisia idyllejä ja idyllisiä pastoraaleja kaikille humpuukimaakareille
]]>